Isovatsapaita

Ihastuin edelliseen Minttumaari-huiviin sen verran paljon, että päätin tehdä itselleni samanlaisen. Tuo punainen meni mummolle synttärilahjaksi, kun väri sopii hänelle niin paljon paremmin kuin mulle. En kyllä tiedä, sopiiko tämäkään väri silleen mun vaatteisiin, kun mulla ei oikeen ole mitään tommosta hempeetä liilaa, mutta kattellaan! Oon tätä jo pari kertaa käyttänytkin!

Lankana tässä oli kunnon hifistelylanka, Rowan fine lace. Superhyperohut. Ja pehmoinen, 80% alpakkaa ja loput merinovillaa! Kerässä oli 50 grammaa, ja siitä riitti ihan tosi isoon huiviin. Ja pätkä jäi jopa yli. Siitä virkkasin pikkuruisia sydämiä! :)

 

Vaikka kyseessä on periaatteessa hartiahuivi, voi tätä käyttää myös kaulalla. Kuva on vähän huono, kun keksin ottaa kuvan liian illalla, ja piti käyttää salamaa ja sitten tää tarkens mun korvakoruun eikä tohon huiviin. Ja paita on loistava, siinä lukee "yes, I'm the smart one" :D 

Tältä tämä näyttää kokonaisuudessaan. Jotain pikkusta hämmennystä on siellä täällä, mutta aikas hyvin sain ainakin omasta mielestäni kaikki epämääräisyydet korjattua. Ja kun ne ei mua haittaa, niin ei ne sit varmaan haittaa muitakaan! Reunuksiin tein taas tommosta jännää, siinä on kolme normaalia silmukkaa, langankierto, kolme yhteen, langankierto, silleen niinkun siinä mallikerran yhdellä kierroksella on. Rupesin taas neulomaan tätä reunaa silleen että mulla ei ollut siihen kaaviota, niin piti soveltaa:D Pingotuskin muuten onnistui ihan hyvin, tää vaan näyttää ihan kierolta tässä kuvassa kun meijän partsilla oli semmonen lumikasa jonka päällä tätä kuvailin, kun olin liian laiska lähtemään kipittelemään tonne metikköön. Tänään olis ollut kyllä oikein mainio päivä semmoseen, kun arska paistoi pitkästä aikaa! :)

Otsikko muuten tulee siitä, kun kämppis tuli kerran kotiin ja näki kun neuloin tätä. Tämä oli semmonen kiva liila mytty mun sylissä, ja hänen mielestään se näytti ihan isovatsapaidalta, lue lisää wikipediasta :D En vaan pääse tosta nimityksestä yli, ihan kuin kämppis ei pääse yli siitä, että hän tuntee tasan kaks hyvinkääläistä. Ja meillä molemmilla on ollut banaanikotelo. Random :D

Käytin vitosen puikkoja, joten huivista tuli ihan superilmava ja kevyt. Tässä kuvassa toi värikin on erittäin lähellä todellista.

Sori, näitä kuvia on joku miljoona, muttakun tykkään ite tästä tosi paljon niin näitä tuli räpsittyä... :D Mutta tässä nyt näkyy tuo reuna aika kivasti.

Mä muuten en ymmärrä, miten näin ohut ja reikäinen vaatekappale voi lämmittää näin paljon! Tässäkin paistaa päivä läpi, mutta silti huivi on tosi lämmin.

Viime perjantaina käytin tätä ihan hartiahuivina. Olin kattomassa vanhojen tansseja, koska melkein kaikki mun joukkuekaverit on lukion tokalla :D Tässä siis vaan muutama heistä, esitellään meijän koripalloilijahaboja. Eiks oo hienot. Ja noi toiset niin nätteinä että<3 :D Silleen hauska kun on tottunut näkemään treenikavereita jossain hikisissä urheilukamppeissa, ja nyt kaikki oli ihan laittautuneita ja silleen! Vaan hyvin ne tanssi. :)

Varmaan taas hiljenen toviksi. Viikonloppuna olisi muutto edessä, ja uuteen kämppään saadaan netti vasta maaliskuun alusta :D Pakkaaminen on jo aloitettu, mutta vähän vaiheessa. Tää on niin paha, kun en yhtään tiiä, mitä kaikkea tulen vielä tarvitsemaan tässä parin päivän aikana! Esimerkiksi ompelukonetta ja -tarvikkeita en ole vielä pakannut, koska ostin verhokangasta, ja aattelin ommella siitä verhot ennen muuttoa. Saas nähä kerkiänkö. Huomenna on taas semmonen kiirepäivä, vaikka on vaan kolme tuntia luentoja niin lisäksi ohjelmassa olis mm. verenluovutusta ja avainten haku! Jänskättää! :D