tiistai 24. maaliskuuta 2015

Yksi pieni ankka lähti leikkimään, aurinkoista tietä eteenpäin!

Siitä on ihan tosi kauan, kun bongasin jostain pikkulapsen sukat, jotka olivat ankanräpylöiden muotoiset. Sellaiset piti tehdä, mutta tarvitsin vain sopivan uhrin. Nyt pari tuttua on raskaana, joten tartuin tilaisuuteeni. Tässä siis ankkasukat vol 1! Melkein tuli kriisi, kun Novita meni ja poisti keltaisen sekä Nallesta että Seiskaveikasta. Kuitenkin mun mielestä on aika tärkeetä, että lapsen vaatteet voi tunkea helposti pesukoneeseen jos on tarvetta, niin halusin jompaakumpaa noista langoista. Onneksi Korian ABC:lla on Novitan tehtaanmyymälä, ja sieltä sitten löysin vielä keltaista seiskaveikkaa! Puikkoina oli yllättäen 3,5 mm pyöröt.
Olen eri blogeja selaillessani ymmärtänyt, että Junasukan varsi on paras pysymään pienessä jalassa. Siispä soveltelin tähän samantyyppistä ratkaisua varteen, joustinneuletta, pari nurjaa pari oikeaa ja pari nurjaa kerrosta ja taas joustinta. Luulisin, että toimii ihan hyvin. Käyttökokemusta näistä saadaan vasta joskus kesällä kun beibit tulee maailmaan :D En vaan malta olla esittelemättä näitä jo nyt.
En yhtään osaa hahmottaa, minkä kokoinen on vastasyntyneen jalka. Sehän kuitenkin kasvaa siitä niin ei se ole varmaan niin tarkkaa :D Sukan koosta saa ehkä käsityksen, kaikkihan tietää kuitenkin minkä kokoinen lehti Akkari on. Kuvausrekvisiittana lehtiä jostain 70-luvulta. Musta on muuten jännä miten Mummo Ankka saa räpylänsä survottua korkokenkiin, kun ainakin Akun jalat näyttävät jokseenkin isoilta! Pääsiäisaiheiset kannet muuten kummassakin. Asiasta kukkaruukkuun, laitoin pääsiäisruohon kasvamaan. Katotaan jos se sieltä heräis henkiin!
Ajattelin olla ihan hirmusen hurja, ja kirjoitella ehkä ohjetta näihin. Kun tosiaan on tämä mistä sain inspiraationi, mutta se on ihan erilaiselle langalle ja jos oikein ymmärsin niin kärjestä aloittaen. En jaksanut yrittää tulkita tuota ohjetta sen kummemmin vaan säveltelin omiani, ja kirjoitin aika tarkkaan ylös mitä tein jotta saan tehtyä vielä ainakin toisen samanlaisen parin. Mun ravelrymuistiinpanoista vaan tuskin kovin moni saa selvää :D
Kantapää on ihan tavallinen vahvistettu. Kantapään jälkeen tein muutaman kavennuskerroksen. Jalkaterän muoto on tehty lisäämällä ja kaventamalla silmukoita. Alkuun oli 30 silmukkaa. Joka toisella kerroksella tein lisäyksiä ja kavennuksia, joka toisen neuloin sileää. Kaksi kertaa tein näitä lisäyskavennuskerroksia, ja joka kolmas tällainen kerros sisälsi pelkästään lisäyksiä. Näin sain jalkaterän levenemään tosi kätevästi.
Kärjen sain umpeen jännällä tekniikalla, joka löytyy Ullasta. Itse tein niin, että otin silmukat samalle puikolle, neuloin ne oikein yhteen, toistin tämän, ja neuloin nämä uudet muodostuneet silmukat vielä takareunastaan yhteen. Eli vähän kuin päättelisin joustavasti jotain huivinreunaa, tietty sillä erotuksella että ensin ne alkuperäissilmukat neulotaan yhteen. Tuskin mun selityksestä ymmärtää mitään, jos ei klikkaa tuota linkkiä :D
Ihan lopuksi kastelin jalkaterän, ja iskin sen nuppineuloilla kiinni muutamaan kertaan taitellun pyyhkeen päälle. Yritin mitata näistä samankokoiset, kai ne suunnilleen ovat! Oli kyllä mukava pikku väliprojekti, ja niin söpöt! :) Toivottavasti muksutkin tykkäävät :D

torstai 19. maaliskuuta 2015

Jatkopalat

Tulin vaan huutelemaan, ettää täällä ollaan! Työt meinaa haitata harrastusta, ja harrastukset toisiaan :D Ja se, että kesken on hiukan isompi juttu, niin miään ei oikein edes valmistu. Nää kuitenkin kiilasivat villapaidantekeleen ohi, kun oli tarkoitus saada nää jo viime viikonloppuna menemään veljelle. Kyseessähän ovat siis sukat, jotka neuloin hänelle joululahjaksi. Varsi vaan oli kuulema liian lyhyt, se ei yltänyt housunlahkeiden päälle. No, nyt yltää tosi upeiden jatkopalasten ansiosta! Mustan sain kulutettua ihan kaiken, tää kerämytty vaan löytyi jostain :D Vähän hassulta noi kyllä näyttää mutta toivon että kelpaavat.
Joo, palaillaan taas kuhan jotain oikeeta asiaa taas ilmenee! Ens kerralla aion kyllä taas panostaa kuviin enemmän kuin kännykkä- tai tablettiräpsyn verran.

torstai 5. maaliskuuta 2015

Moni kakku päältä kaunis

...tää ei todellakaan kuulu siihen kategoriaan :D Mulla oli synttärit tässä joku aikaa sitten, ja nyt ehdittiin juhlistaa ikääntymistäni yhden kaverin kanssa, leivottiin kakku. Tässä meni suunnilleen kaikki pieleen mutta silti tuli ihan tosi hyvää :D Jäljiteltiin kakkua, jonka Harry Potter sai Hagridilta silloin kun sai tietää olevansa velho. Ainakin kotikutoisuus ja rumuus ja kirjoitusvihreet saatiin tehtyä hyvin! :D

Kakussa on normi sokerikakkupohja joka ei ihan halunnut irrota vuoasta, välissä vatkattua kermaa ja vaniljatuorejuustoa ja paljon banaaniviipaleita ja päällä valkosuklaakuorrute (n. puoli desiä kuohukermaa lämmitetään mutta ei keitetä kattilassa ja sekaan heitetään levy Pandan valkosuklaata) joka paloi pohjaan kun ruvettiinkin tietty ihmettelemään täytettä. Yritettiin kirjoitta kaikkea jännää valkosuklaalla, johon oli sotkettu elintarvikeväriä mutta sille kävi hassusti, se silleen paksuuntui jäykäksi töhnäksi, note to self, älä sotke valkosuklaaseen enää nestemäistä elintarvikeväriä, tää on tosin todettu jo aiemminki. Löydettiin onneksi piparikoristetöhnää niin saatiin tekstit kohilleen. Mun synttäreiden lisäksi juhlistettiin muuten myös Kalkaroksen näyttelijän ja Ronin synttäreitä, siitä K ja R. Eka meinattiin värjätä toi kuorrute vihreäksi mutta se unohtui :D Reunoille kuorrutetta ei riittänytkään vaikka niin kuvittelin. Oli se riittävän makeeta noinkin, tosi hyvää sit loppupeleissä :D Ja kuorrute ei maistunut mutenkään pohjaanpalaneelta ja leikkaantuikin tosi nätisti!
Ja kaiken lisäks tää kakun leipominen oli hyvin hauskaa, no mitä muuta voi olettaa kun sit lopputulos näyttää tältä :D Onneks oltiin truu urheilijoita ja käytii salilla ja uimassa ennen ku tehtiin tää :D

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Neon loistaa punertavaa hehkua tyhjiöputkissa.

Kahvilareissulta Lentävästä Lapasesta mukaan tarttui totta kai lankaa. Hirmuinen valinnanvaikeus, mutta päädyin lopulta aiemminkin ihastelemaani Regian Fluormania -lankaan. Tää oli hirmuinen blogi-ilmiö tässä jossain vaiheessa, tuntui että kaikilla oli kyseisestä langasta neulottuja sukkia :D En kyllä yhtään ihmettele, onhan näissä aika mojovat värit, tykkään!
Tosin kun langassa on paljon väriä ja mielenkiintoa jo itsessään, olisi ollut kaikista järkevintä tehdä ihan vaan sileät sukat, sellaiset ihan perusperusperus. Mutta nehän ovat ihan tosi tylsät neuloa. Siispä vähän ninjailin kuviota, ajattelin että viistot raidat ovat riittävän hillityt tämmöiseen väriryöppyyn. Tein yhden silmukan palmikonkiertoja, niitä oli kaksi vierekkäin, ja nistä tuli viisto raita. Raidat tottakai eri suuntiin näissä sukissa :D Palmikonkiertojen jälkeen tein tavallista joustinneuletta, kunnes seuraava viistoraita tuli. En oikeastaan osaa tän paremmin selittää mitä noissa sukissa tapahtui, todennäköisesti kukaan ei mitään ymmärtänyt :D
Laitoin raidat kiertämään sukan varren ympäri. Viimeisen raitakerroksen jälkeen oli joustinneuletta, jonka sain näppärästi siis jatkumaan ihan ylös asti. Muutaman silmukan lisäsin vartta ylöspäin mennessäni, koska sukat näyttivät tosi kapeilta siinä puikoilla. Joustinneule onneksi on nimensä mukaan tosi joustavaa, niin nää mahtuvat oikein nätisti jalkaan. Nää ovat myös toistaiseksi ohuimmat neulomani villasukat, ja näillä on toivoa sopia yksiin tosi kivoihin talvikenkiin, jotka ovat mulle melkein liian ahistavat :D Siksikään en halunnut mitään kauhean massiivista kuviota sukan kärkeen, tyyliin joku palmikko oli ehdoton ei. Sukat ovat muuten ihan saman pituiset, neuloin ne yhtä aikaa saman kerän eri päistä, mutta en vaan osaa laittaa sukkia samalla lailla jalkaan. Plus takaapäin omien jalkojen kuvaaminen on jokseenkin haasteellista.
Tosi hauska tää lanka kyllä on! Melkein kaiken sain käytettyä, mutta loppuvaiheessa en enää uskaltanut neuloa pidemmälle koska sit olis ärsyttäny jos lanka olisi loppunut just päättelykerroksella kesken :D Olin monta iltaa et "tänään saan nää sukat valmiiks" mutta koska lanka oli mun mittapuulla tosi ohutta, niin ei sitä valmista tullut, se kerä ei vaan pienentynyt :D Mut kivahan se on että varsissa on pituutta.
Tällä kertaa sain tehtyä kantapään täsmälleen Mittatilauspolvareiden ohjeen mukaan! Kiilalevennykset sen sijaan aloitin jotenkin vähän liian aikaisin niin niiden kanssa taas sain soveltaa oikein urakalla. Lopputuloksena ihan täydellisen napakasti mun jalkaan istuvat sukat! Nää lähtee huomenna mukaan töihin.
Raidoitus ei mennyt ihan niin kivasti kuin olisin toivonut. Nyt toinen sukka on ihan pikkuisen eri tahdissa toisen kanssa, ja se häiritsee silleen vähäsen, mutta ei liikaa. Olis ollut kiva jos nää olisivat olleet ihan kunnolla päinvastaiset värit tai jotain :D
Nyt mulla on ihan hirveät ongelmat taas. Tässä pohdin, jaksaisko sitä lähteä lenkille, vai rupeenko kattoo Bonesia ja neulomaan villapaitaa. Hmm. Ehkä jos vähän kävis juoksemassa.