maanantai 13. toukokuuta 2013

Puolipylpyrä

Koska äitienpäiväkaakun kuva on kamerassa, niin sen esittelen joskus, kun se ei ole enää ajankohtainen. Sen sijaan voin pistää ilmoille juttua huivista, jonka neuloin äitille synttärilahjaksi. (äitin synttärit eivät siis tosiaan ole nyt vaan vasta joskus :D )

Mulla tuli kerran kotona käydessäni turhautuminen, kun sain edellisen keskeneräisen neulomuksen loppuun. Sit arvoin, mitäs sitten neuloisin, ja äiti pyysi valkoista huivia. Sen jälkeen alkoikin ohjeiden selailu Ravelrystä. Löysin tän kivan, ja laitoin äitin tuomaan mulle lankaa. Aattelin, että Novitan Wool olis ollut ihan kiva lanka huiviin, koska muistelin että Minttumaari-huivissa oli alunperin käytetty sitä lankana.
No joo. Huivi on ainakin lämmin :D Ja tuli siitä ihan hieno. Ja aika iso, venähti vähäsen kun pingotin (oli muuten tuskaisaa). Vaikka jätin aika tosi paljon kerroksia pois, semmoisia kohtia jotka ohjeessa sanottiin että voi skipata ja sitten ihan omien päätösten pohjalta todettuja. Ja soveltelin tuota reunaa kun lanka ei ois riittänyt ohjeen mukaiseen reunukseen.Tarkoitus oli kyllä neuloa ihan ohjeen mukaan! Mutta ehkä sitten seuraava, himpun verran ohkasemmalla langalla?
Tästä ehkä hahmottuu tuo suurehko koko. Vaikka lanka oli paksua, niin 4,5 puikoilla sai ihan nättiä pitsimäistä neulottua. Ja pääasiahan on siis että äiti tykkäsi tuosta huivista :) Tykkään kyllä itsekin, ei siinä mitään. Pitää tosiaan neuloa toinen ohkasesta langasta itelle :D
Kun kerran sain äitin mun mannekiiniksi, niin otin sitten ihan urakalla kuvia! En kuitenkaan pääse ihastelemaan tota livenä, niin ehkä se on siis ihan sallittua.
Näihin reunoihin tuli ihan vahingossa sydämiä! Siis oikeesti vahingossa. Olin käyttänyt jo 4 kerää lankaa (á 50 g) ja totesin, että se viides ei varmaan riittäisi viimeisiin pariinkymmeneen kerrokseen. Sitten yhden kerroksen jälkeen noi rupes näyttämään sydämiltä, ja sit mä vaan kaventelin ne sydämiksi ja päättelin. Ne vaan jää silleen väärinpäin roikkumaan, kun huivia käyttää hartiahuivina, mutta mä tiedän että siellä on suloisia pieniä sydämiä niin se riittää mulle! :D Päättelykierroksen tein virkkaamalla, kuten ohjeessakin oli neuvottu tehtäväksi. Jännää, en ole koskaan aatellut että noinkin voi tosiaan päätellä huivin!
Rupesin neulomaan kaverille kaulahuivia. Sitä on muuten silleen rentouttavaa neuloo, kun siinä on "vaan" palmikoita, kun oon nyt neulonut aika tavalla näitä pitsihuiveja! Mutku ne on hauskoja kun joutuu ajattelemaan :D Toisaalta tuo ajattelua vaatiminen ei ehkä ole ihan paras ominaisuus luentoneuleelle...
Hyvinkäällä on muuten jo ihan kesä! Oli ainaki viikonloppuna. Otin aurinkoa, ja kävin mettässä juoksemassa (ja kiitos siskoni ja portaitten, mun pohkeet on edelleen jumissa. hups.). Ja kyl se kesä tulee tänne Savoonkin vielä! Ei nimittäin tarttenu takkia tänään ku pyöräilin tenttiin aamulla :D

4 kommenttia:

  1. Kaunis, ja minusta ihan oikean kokoinen viileisiin kesäiltoihin, kun ylettyy tuonne ranteisiin saakka. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! joo on se ihan hyvä, mahtuu kääriytymään kunnolla! :) Lähinnä vaan yllätyin että siitä tuli oikeesti noin ISO :D

      Poista

Kiitos kommentista, ne piristää aina :)
Sanavahvistus käytössä, kun en jaksanut roskaposteja...