sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Onnea valmistuneille!

Oikein hirmu isot onnittelut kaikille uusille ylioppilaille, ammattiin valmistuneille ja ennen kaikkea mun kurssikavereille joista tuli ihan oikeita farmaseutteja! <3

Tänäkin vuonna oli muutamat valmistujaisjuhlat. Ja yhdet taitavat itseasiassa vielä olla tulossa (ja sitten jos omaa valmistumistani juhlin, ehkä saatan kakun leipoa). Nämä kortit askartelin ja vein eilen, hirmu simppelit muuten, mutta hattujen piirtäminen ei halunnut tällä kertaa olla helppoa :D Kyllä ne sitten loppujen lopuksi hatuksi tunnistaa. Leikkasin avattavan korttipohjan kahtia, tumma taustapaperi on Marimekon mainoksesta. Vähän tekstiä dymolla ja riittävän söpöt kortit oli siinä :D
Koska kummatkin päivänsankarit suorittivat kaksoistutkinnon, heillä oli hatussaan violetti reunanauha. Toinen heistä sanoi, että taisi olla ensimmäinen kortti, jossa tämä oli otettu huomioon :D En varmaan itsekään olisi tajunnut asiaa, ellei kyseinen kaveri olisi kerran selittänyt, miten samalta se liila kuitenkin näyttää kuin mustareunaiset ylioppilaslakit. Eikä sitä värieroa varmasti olisi sisätiloissa tajunnutkaan, mutta eilen oli niin hieno ilma että oltiin aika paljon ulkona kahvittelemassa ja siinä kyllä violetti oikein loisti :D Hesarissa juttua eri valmistumishatuista.
Nyt ois sitten viimeinen lomapäivä. Tosi nopeesti kyllä on mennyt tämä aika ihan vaan ollessa ja säätäessä kaikenlaista :D Paljon oon onneksi ehtinyt nähdä kavereita, parasta :)

torstai 28. toukokuuta 2015

Sinisorsa

Äiti täytti vuosia, ja olihan se äitienpäiväkin toki, niin tein sitten hänelle huivin. Äitihän ei millään arvannut että neulon jotain hänelle, oltiin lentokoneessa ja aloitin tän tekemisen ni heti tuli kysymys että mikäs tästä tulee. Vastasin vaan että en kerro. Sain lentskarissa myös uuden kaverin, hän pudotti vaaleanpunaisen kynän korkin ja mä sitten autoin häntä löytämään sen, jonka jälkeen mun piti kertoa mitä hän voisi piirtää (yksisarvinen! Mutta se oli liian vaikee niin tulikin kilpikonna. Ja hieno kilpikonna muuten tulikin.) ja me sitten keskusteltiin tän tulevan ekaluokkalaisen kanssa kaikesta mahdollisesta. Myös hän kysyi, mitä tästä neulon, ja äiti yritti kovasti salakuunnella mutta sain kuin sainkin kerrottua uudelle kaverilleni ilman että äiti aavisti mitään! Mulla oli muuten tietysti villasukat jalassa koneessa (nämä pitkät kirjavat), ja useampi henkilö kyseli niistä että oonko ite tehnyt o.o siistiä! :D
Oon ehdottomasti sitä mieltä, että huivit, varsinkin pitsihuivit, ovat ihan parhaita matkaneuleita. Niissä riittää tekemistä, ja ne menevät suhteellisen pieneen tilaan. Tässä oli juurikin täydellisesti tekemistä, viikon reissu ei ihan riittänyt huivin valmistumiseen. En neulonut tätä tosiaan siis rannalla, mutta illalla parvekkeella vähän tuli neulottua :D Olipas hankala ottaa kuvaa koko huivista ilman apukäsiä.
Ohjeena oli Nurmilintu. Oikein kiva ohje olikin! Jossain sanottiin, ettei ole yhtään nurjaa silmukkaa. No ei tosiaankaan ollut, parasta! Vähän muuttelin pitsiosuuksien paikkoja. Halusin viisi pitsiosiota, no sain ne, mutta reunimmaisesta tuli turhan leveä :D Luulin että lanka olisi loppunut mutta ei, sitä riitti! Lopputuloksena mun mielestä ihan täydellisen kokoinen huivi. Päättelyreunaa en jaksanut ymmärtää, miten se toimi, niin soveltelin sitten jotain omiani.
Ainaoikein-kerroksilla erottuu nätisti tuo lanka. Kyseessä on Rowan Fine Art. Käsinmaalattu tosipehmoinen, siinä on villaa, silkkiä, mohairia ja nylonia, että vissiin kävisi myös sukkalangaksi. Marssin Kuopion Nappiin ja nauhaan ja kysyin jotain kivaa lankaa josta tulis joku kiva huivi. En pettynyt :D
Muut kuvat ovat melko hyviä, kun ei ollut sellaista suoraa auringonpaistetta vaan kiva pikku tihkusade.. Halusin kuitenkin näkyviin myös huivin muodon, ja jouduin sisätiloihin ninjaamaan. Kaverin patja on meillä kesähoidossa, niin siihen ripustelin sitten huivia. Jännä tuo muoto, sanottiin että kaksi suoraa sivua mutta mun huivissa kyllä oli kaksi käyrää sivua :D
Tässä aika hyvin tuo väri. Olin ihan tyytyväinen kun ei tullut juurikaan sellaisia vaaleita ja tummia isojaisoja läikkiä niinkuin tuollaisissa onks se nyt pätkävärjätyissä langoissa joskus tulee. Voisin melkein neuloa itselleinikin tästä jotain :D Tosin kun niitä lankoja on kertynyt niin yritän ensin niitä neuloa pois.
Pitsikerroksetkaan eivät olleet mitään mahdottoman vaikeita. Hankalinta oli laskea oikea määrä ainaoikeinraitaa ennen kuin aloittaa pitsin tekemisen :D Viimeisellä kerralla en onnistunut, ei täsmännyt silmukkamäärä valmiiseen kaavioon mutta sehän ei mua haitannut, vähän soveltelin niin hyvin se meni.
Huivi on tähänastisista pitsihuiveistani varmaan parhaiten kaulaan kiedottavaa mallia. Samalla mallilla ilman pitsiosuuksia tein joululahjaksi yhden huivin, ja sekin on just sopiva kaulaan.
Asiasta kukkaruukkuun, parasta kun meillä kävi paljon vieraita! Muutama kurssikaveri oli meillä yötä, ja saatiin yhdeltä Australiantuliaisia, maailman paras jääkaappirunosetti. Siellä on mm. yksisarvisia! :D Sanavarastoni laajeni taas vähän näiden magneettien myötä, mutta kielioppi mulla on ihan hukassa, onneksi kaveri auttoi tämän eeppisen runon kanssa :D  Oon vähän sitä mieltä että tää on helpompaa englanniksi kuin suomeksi, kun sanat ovat kuitenkin perusmuodossa ja niitä ei silleen saa taivutettua nätisti.
Loma lähenee loppuaan. Vielä parit ylioppilasjuhlat, sitten varmaan löydän postista farmaseutin paperit jeiiii! :)) Sen jälkeen alkaakin työt, jännää!

torstai 21. toukokuuta 2015

Beibi saanks mä olla sun hauva kieriä lattialla kuin hullu

Istuin tässä joku aikaa sitten junassa. Olin napannut mukaani kerän vaaleanpunaista ja tummanharmaata Nallea sekä kolmosen puikot, mulla oli (ja on siis edelleen) pari isompaa juttua vähän vaiheessa silleen että en niitä viittinyt todellakaan raahata mukaan junaan kun muutenkin sitä tavaraa oli ihan liikaa, niin piti kehitellä joku pienempi matkaneule. Näitä keriä sitten tuijottelin ja ajattelin tehdä siitä sukat, ja laitoin yhdelle kaverille viestiä tarttisiko hän vaaleanpunaharmaita sukkia. Vastauksena oli että lapasille olis enempi käyttöä. No, mä tein sitten lapaset :D
Kaverilla on ollut muutaman kuukauden ajan ihana pikku villakoira. Tuli oikein kunnon inspiraatio, mitäs jos neuloisinkin puudelilapaset. Tää oli niin huikee idis että se oli pakko toteuttaa. Katselin Ravelrystä, jos olisin löytänyt valmiin kirjoneulemallin villakoiralle, no en löytänyt sopivaa. Ruutupaperia ja kynä siis esille :D (kävin muuten eilen yliopistolla tulostamassa, löysin muita ohjeita Ravelryssä selaillessani pohjan mihin olisi huomattavasti kätevämpi piirrellä lapaskaaviota. Nämäkin jouduin jakamaan kahdelle normi luentopaperille...)
Kuvausassarini sisko oli sitä mieltä että tossa ylemmässä kuvassa nää hauvat pussaa, niin sitten piti tehdä sydän :D Onhan nää lapaset aika ylisöpöt. Laitoin näitä sydämiä kun ei tuo koira tosiaan täyttänyt koko lapasta, niihin otin mallia tästä taalainhevoslapasohjeesta. Sydämissä oli pikkuisen liikaa leveyttä, niin ne tunkivat myös kämmenpuolelle, mutta ei se mitään haittaa!
Tässäpä vielä lähikuvassa villakoira. Näin jälkikäteen katsottuna tuo yläselkä olisi saanut olla paljon muhkeampi, mutta kyllähän sen tuostakin koiraksi jo tunnistaa, ja lapasten saaja (ja hänen äitinsä ja kaikki kaverit kenelle hän näitä hehkutti) oli sitä mieltä että nää on ihan mielettömän hienot niin eiköhän se ole tärkeintä :D Ja kyllä itsekin olen hirmu tyytyväinen näihin, taas kerran sanon että tuli hienoimmat lapaset jotka oon koskaan tehnyt :D
Varressa oli 54 silmukkaa. Tein 2 oikein 1 nurin -joustinta joka toisella kerroksella, ja joka toisella kerroksella tein palmikonkierron oikeisiin silmukoihin. Ja koska symmetria, niin toiseen lapaseen tietysti eri suuntaan myös palmikonkierrot :D
Samassa heppalapasohjeessa oli kämmenpuolen kuviot, jotka kopioin näihin. Tosin niissä koko kämmen oli samaa kuviota, mä päätin haluta myös kämmenpuolelle jotain söpöä ja laitoin vielä kärkeen sydämen samaan kohtaan kuin toisellekin puolelle
Kärkeen tein kavennukset niin, että väliin jäi pari silmukkaa. Niihin tein vuorotellen ensin harmaan ja sitten vaaleanpunaisen, sit seuraavalla kerroksella eka vaaleanpunaisen ja sitten harmaan silmukan, jotta tulisi vähän jotain jännää sinnekin ja lankoja on helpompi kuljetella. Kaveri ihmetteli miten olin jaksanut tehdä niin paljon kaikkia pikkupiperryksiä, esimerkiks just ton kärjen ja kämmenpuolen, muttakun onhan se huomattavasti helpompaa neuloa se yksi tumma silmukka väliin kuin kieputella lankoja jotta ne eivät jää löysiksi ja sormet eivät mene väliin. Plus onhan toi nyt vaan paljon hienompi noin.
Tässäpä itse malli! On se niin söpö. Tukkatyylikin aivan jäätävän suloinen :D Tää mun kaveri muuten tykkää kovasi pinkistä ja vaaleanpunaisesta, ni nää lapaset sopii oikein hyvin hänen kumppareihinsa ja tietysti myös koiran kaulapantaankin :)
Karvakaveri oli ihan ihmeissään kun ei laskettu sitä ulos, vaikka mamma menikin terassille, grillaamaan. Siinä se istui koko ajan oven edessä ja katseli meitä nappisilmillään. Tuitui.
Meillä tosiaan oli grillibileet parin kaverin kanssa. Perus suomalainen grillauskeli, lämpöasteita viisi ja vettä sataa. Grillattiin ananas-tomaattitikkuja, maissia sekä ruisleipää ihan pienenpienessä grillissä, ja sit koska ei luotettu grillin tehoihin niin paljoa niin laitettiin herkkusieni-tuorejuusto-pekonijutut ja pekoniin käärityt tuorejuustolla myöskin täytetyt broilerifileet uuniin. Hyvää oli!
Kävin muuten grillausreissulla myös kirjakaupassa, mullakin on nyt Mekkotehdas-kirja! Yhden mekon jo aloittelin, pitää kyllä ommella toinenkin joku kun ei tuosta tullutkaan ihan sellainen kuin tarvitsen.. :D

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Aurinko paistaa ja vettä ei todellakaan sada!!

Jep, luvassa on lomakuvia! Oltiin porukoiden kanssa reissussa, käytiin Espanjan auringon alla. Oli kovin lämmintä, nyt on hyvä pohjarusketus jos vaikka tänne Suomeenkin saataisiin joskus auringonottokelejä.. Kesähelteitä varten ompelin mekon.
Mulla oli hirmusen suuria suunnitelmia. Tämmöinen tosi yksinkertainen siitä sitten loppujen lopuksi tuli. Mietin pitkään, että kestääkö tää ylhäällä ihan pelkällä kumpparilla, joo kyllä kestää! Käytin tätä reissulla melkein liian paljon, en ois muita vaatteita tarvinnut mukaan, ja pelkästään kävelyretkillä vähän nostelin vaistomaisesti tätä ylöspäin mutta ei se kait koskaan tippunut liian alas. Ja mulla ei oo mustaa kynsilakkaa varpaissa. Se on taisteluvamma, korispelissä joku tallasi vähän kovempaa varpaille :D
Tähän voisin kirjoittaa tosi vaikean tutoriaalin: Osta sopiva pala kangasta, trikoo on hyvä tai ohut puuvilla voisi myös toimia, pituus niin, että yltää hyvin tuosta kaulan alapuolelta niin pitkälle kuin tahtoo. Etsi Joka tyypin kaavakirjasta, miten tehdään halterneck-toppi. Piirrä ja mittaile kaavat, leikkaa ne. Totea, että kangas ei mitenkään tule riittämään, eikä kaapissa sittenkään ole sitä oranssia jota olisi myös voinut käyttää yläosaan. Laita leikatut kaavat hyvään talteen myöhempää käyttöä varten, varmista että kätköistä löytyy kuminauhaa. Ompele kankaasta pystysuuntaan tuubi, sauma tulee jompaankumpaan kylkeen. Käännä ylös kuminauhakuja (katsoin itse raitojen mukaan, jotta sain sopivan), pujota kujaan kuminauha. Katso, että se on riittävän kireällä, ettei mekko tipu. Käännä myös alareuna siistiksi. Ompele jotkut lenkit sopivalle kohdalle vyötärölle kummallekin puolelle, itse laitoin lenksut mahdollisimman ylös. Tein ne puuvillanarusta, jota pyöritin, ja muodostui kiva kierre jonka jälkeen taitoin ne kahtia. Laita joku vyöntapainen paikalleen, niin saat mekolle muodon. Lähde Espanjaan ottamaan huikeat kuvat blogia varten.
Vyön tein samalla periaatteella kuin vyölenkit. Leikkasin monta pitkää pätkää puuvillalankoja, vähän erisävyisiä valkoisia ja pari tummansinistä kaveriksi, laitoin päähän solmun, teippasin solmupään tuoliin ja menin toiselle puolelle olohuonetta pyörittelemään nyöriä. Kun kierrettä oli riittävästi, ninjasin narun kaksinkerroin ja tein kunnon solmun päähän. Myös toisen pään solmin ja leikkasin auki niin narusta tuli symmetrinen. Tein ensin liian lyhyen ja vähän turhan kapean. Se pääsi kuitenkin reissuun mukaan, ompelin eteen keskelle pienen palasen sitä oranssia jota luulin olevan enemmän, jotta voin tarvittaessa pujottaa tuon narun siitä läpi, ja saada näin kaulan ympäri kiertävän nauhan jos tuntuu että mekko ei kestä päällä. Tämä oli onneksi turha varotoimi :)
Tästä tuli kyllä ihan huippukiva mekko! Tosi näppärä juurikin rannalle lähtiessä, ja muutenkin. Vyö pitää vaan aina muistaa laittaa tai näyttää ihan laatikolta.
Näitä kuvia on räpsitty meidän hotellin alueilla ja rantaretkeltä, ei suinkaan samana päivänä kaikkia. Siksi esimerkiksi tässä alapuolella olevassa kuvassa mulla ei oo minkäänsortin väriä vielä :D Tukkakin vaaleni päältä silleen kivasti. Mulla oli perus kampaus toi tässäkin kuvassa näkyvä, vähän otsahiuksia ja niihin joku letti tai suoraan pikku ponnari, todella käytännöllistä kun hiukset pysyy poissa silmiltä mutta kuitenkin kuivuvat aika hyvin. Tosin, kun lähdettiin syömään, niin oli mulla ponnari yleensä mukana (tai sitten laitoin letin ja toivoin että se pysyy itsekseen riitävän pitkään suunnilleen kiinni) koska esimerkiksi tortilloja on ihan kamalaa syödä tukka auki...
Noi aurinkolasit on ihan parhaat! Ne on kuulema aidot 50-luvulta, mummun kaverilta sain kun etsin valkoisia laseja tuhottavaksi, mutta nää oli niin hienot että eihän näitä todellakaan raaskinut rikkoa! Eikä se Suomen lippukaan olisi näihin mahtunut mitenkään järkevästi :D Oli mulla toisetkin arskat mukana mutta ne menivät rikki :(
Sielläkin oli kevät, ja tosi paljon kukkia. Tähän nyt laitan vaan tämän yhden kuvan, kukkakuvia löytyy mun kamerasta ihan tosi paljon!
Ehdittiin käydä myös ostoksilla. Ostin Rohkelikko-topin :D Tää on muuten myös DIY-asukuva, nämä shorstit on mulla jalassa. On muuten tukka kasvanut noista ajoista :D
Nyt oon jo takaisin Kuopion maaperällä, täällä saan viettää vielä kaksi viikkoa, tää onkin sitten mun kesäloma. Jonkun ajan kuluttua mun pitäis nimittäin saada farmaseutin paperit, kaikki vaadittavat opintopisteet ovat nyt siis kasassa, enää yleistä paperisäätöä vain! :))

tiistai 12. toukokuuta 2015

Laulujuhlille Etelä-Suomeen

Taas vaihteeksi sukat. Kaveri silloin ihasteli näitä sukkia, ja lupasin tehdä hänellekin kirjoneulesukat. Tässäpä tulos :)
Katselin samasta kirjasta, Sukupolvien silmukoista, jälleen mallia. Näissä on kuvioita Laulujuhlille Sortavalaan -sukista, toiset sukat mulla tämän mallin perusteella. Jännä, tykkään tosta mallista mutta kummatkaan sukista eivät ole mulle itselleni kun ne edelliset menivät isotädille :D Yritin itseasiassa neuloa itselleni yhdet toiset sukat tuolta kirjasta, mutta koska oon vähän kapinallinen ja en oikeestaan ikinä seuraa ohjetta ihan just orjallisesti, niin tällä kertaa koitin tehdä onteloneuleena sukat. Vähän matkaa neulottuani totesin, etteivät ne koskaan ikinä valmistu :D
Varsi on löysä. Toivottavasti ei liian löysä. Varressa käytin 3,5 mm puikkoja, kantapäässä ja terässä oli 3 mm puikot. Varsi on myös hyvinkin epämääräisen muotoinen, koska tein vähän summassa noita kavennuksia, kuitenkin niin että kuvioiden silmukkamäärät täsmäisivät. Tein kuviot peilikuviksi toiseen sukkaan, koska symmetria :D
Lankana mulla oli Nallea valkoisena ja Taika liilakirjavana. Olin ihan varma että joudun avaamaan toisen kerän liilaa, mutta ei! Ihan pieni mytty jäi vielä jäljelle sen toisen kokonaisen kerän lisäksi. Mitäs kivaa siitä keksisin :D Tykkään kyllä Taika-lankojen värityksestä, kun niistä ei muodostu säännöllistä kuviota joka ei kuitenkaan ole enää säännöllinen esimerkiksi kantapäässä tai varpaissa tai jota pitäisi miettiä miten saa kaksi samanlaista sukkaa jne.
Pituutta näillä on suurinpiirtein puoleen sääreen. Tein vähän matkaa ensin joustinneuletta, jotta nää vois teoriassa pysyä ylhäällä. Teoriassa siis.
Tein kantapään jälleen suunnilleen ohjeen mukaan. Reunassa on siis pari silmukkaa aina oikein, ja muuten ristiin vahvistettu peruskantapää. Tulee aika hauska. Ja tässäkin tää langan siisti kirjavuus tulee tosi hyvin esille.
Tykkään! Nää on onneks vähän turhan pienet mun jalkaan, niin en omi näitä. On se hyvä että on kavereita joille saa neuloa, just sain valmiiksi aivan jäätävän söpöt lapaset hihihihihi..:D
Pitkästä aikaan mulla on ollut aikaa ja mahdollisuus myös ompelujuttuihin, niistä ehkä sitten seuraavaksi! :)

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Dreijattua

Tässä joku aikaa sitten oli Hyvinkään kansalaisopiston kevätnäyttely. En itse käy siellä tekemässä keramiikkaa ihan käytännön järjestelyiden vuoksi (olis kiva nähä miten selviin Hyvinkää-Kuopio-väliä muka viikottain arki-iltoina...) mutta nyt pääsin olemaan näyttelyeläin ja dreijaamaan siellä yleisön edessä. Keskellä on eka yritys, se oli vielä dreijalla ihan jees mutta sit nostin sen pois enkä käyttänyt töhötintä (kuvassa vihreä hiustenkuivain :D) niin sillehän kävi hassusti. Tein siitä sitten sillan, jonka voi dreijata myöhemmin uudestaan. Jotenkin mun sillalla oli huomattava yhdennäköisyys Monsterit Yliopiston Arvilta, siltä liilalta kaverilta joka on pelkkää jalkaa :D
Muut yritykset onnistuivatkin sitten jo ihan hyvin. Varsinkin kun ottaa huomioon että oon dreijannut viimeksi en viime vaan sitä edeltävänä kesänä. Lätkin näihin myös maalia pintaan siinä samalla kun olin siistinyt pohjia. Värit muuttuvat vielä kirkkaammiksi, kunhan nämä poltetaan. Sitä en tiedä milloin se tapahtuu, joten siksi keskeneräisiä kippoja :D
Eka ajattelin, että sininen on kiva ihan sellaisenaan. Sit totesin että ei, ja roiskin sinne sekaan vielä tummanvihreää :D Samoin kävi oranssin spiraalin kanssa, vähän tehostin sitäkin vihreällä. Kylläpäs näyttää muuten kierolta tuo purkki tossa kuvassa vaikka se oli aika suora oikeesti..
Nyt oon Kuopiossa. Olin unohtanu kuinka kiva paikka tää on :D varsinkin kun aurinko paistaa ja on lämmin ja oon ehtiny näkee kavereita ja oon käyny yliopistolla syömässä ja oon käyny korista pelaamassa ja oon pelleilly ompelukoneen kanssa ja oon saanu kaikki harjoitteluun liittyvät paperit toivottavasti palautettua niin ei tarvii stressata kai mitään sen kummemmin :) Todistusta odotellessa!