keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Isovatsapaita

Ihastuin edelliseen Minttumaari-huiviin sen verran paljon, että päätin tehdä itselleni samanlaisen. Tuo punainen meni mummolle synttärilahjaksi, kun väri sopii hänelle niin paljon paremmin kuin mulle. En kyllä tiedä, sopiiko tämäkään väri silleen mun vaatteisiin, kun mulla ei oikeen ole mitään tommosta hempeetä liilaa, mutta kattellaan! Oon tätä jo pari kertaa käyttänytkin!
Lankana tässä oli kunnon hifistelylanka, Rowan fine lace. Superhyperohut. Ja pehmoinen, 80% alpakkaa ja loput merinovillaa! Kerässä oli 50 grammaa, ja siitä riitti ihan tosi isoon huiviin. Ja pätkä jäi jopa yli. Siitä virkkasin pikkuruisia sydämiä! :)
 
Vaikka kyseessä on periaatteessa hartiahuivi, voi tätä käyttää myös kaulalla. Kuva on vähän huono, kun keksin ottaa kuvan liian illalla, ja piti käyttää salamaa ja sitten tää tarkens mun korvakoruun eikä tohon huiviin. Ja paita on loistava, siinä lukee "yes, I'm the smart one" :D 
Tältä tämä näyttää kokonaisuudessaan. Jotain pikkusta hämmennystä on siellä täällä, mutta aikas hyvin sain ainakin omasta mielestäni kaikki epämääräisyydet korjattua. Ja kun ne ei mua haittaa, niin ei ne sit varmaan haittaa muitakaan! Reunuksiin tein taas tommosta jännää, siinä on kolme normaalia silmukkaa, langankierto, kolme yhteen, langankierto, silleen niinkun siinä mallikerran yhdellä kierroksella on. Rupesin taas neulomaan tätä reunaa silleen että mulla ei ollut siihen kaaviota, niin piti soveltaa:D Pingotuskin muuten onnistui ihan hyvin, tää vaan näyttää ihan kierolta tässä kuvassa kun meijän partsilla oli semmonen lumikasa jonka päällä tätä kuvailin, kun olin liian laiska lähtemään kipittelemään tonne metikköön. Tänään olis ollut kyllä oikein mainio päivä semmoseen, kun arska paistoi pitkästä aikaa! :)
Otsikko muuten tulee siitä, kun kämppis tuli kerran kotiin ja näki kun neuloin tätä. Tämä oli semmonen kiva liila mytty mun sylissä, ja hänen mielestään se näytti ihan isovatsapaidalta, lue lisää wikipediasta :D En vaan pääse tosta nimityksestä yli, ihan kuin kämppis ei pääse yli siitä, että hän tuntee tasan kaks hyvinkääläistä. Ja meillä molemmilla on ollut banaanikotelo. Random :D
Käytin vitosen puikkoja, joten huivista tuli ihan superilmava ja kevyt. Tässä kuvassa toi värikin on erittäin lähellä todellista.
Sori, näitä kuvia on joku miljoona, muttakun tykkään ite tästä tosi paljon niin näitä tuli räpsittyä... :D Mutta tässä nyt näkyy tuo reuna aika kivasti.
Mä muuten en ymmärrä, miten näin ohut ja reikäinen vaatekappale voi lämmittää näin paljon! Tässäkin paistaa päivä läpi, mutta silti huivi on tosi lämmin.
Viime perjantaina käytin tätä ihan hartiahuivina. Olin kattomassa vanhojen tansseja, koska melkein kaikki mun joukkuekaverit on lukion tokalla :D Tässä siis vaan muutama heistä, esitellään meijän koripalloilijahaboja. Eiks oo hienot. Ja noi toiset niin nätteinä että<3 :D Silleen hauska kun on tottunut näkemään treenikavereita jossain hikisissä urheilukamppeissa, ja nyt kaikki oli ihan laittautuneita ja silleen! Vaan hyvin ne tanssi. :)
Varmaan taas hiljenen toviksi. Viikonloppuna olisi muutto edessä, ja uuteen kämppään saadaan netti vasta maaliskuun alusta :D Pakkaaminen on jo aloitettu, mutta vähän vaiheessa. Tää on niin paha, kun en yhtään tiiä, mitä kaikkea tulen vielä tarvitsemaan tässä parin päivän aikana! Esimerkiksi ompelukonetta ja -tarvikkeita en ole vielä pakannut, koska ostin verhokangasta, ja aattelin ommella siitä verhot ennen muuttoa. Saas nähä kerkiänkö. Huomenna on taas semmonen kiirepäivä, vaikka on vaan kolme tuntia luentoja niin lisäksi ohjelmassa olis mm. verenluovutusta ja avainten haku! Jänskättää! :D

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Aika rientää

Otsikko kuvaa muuten tosi osuvasti mun tänhetkistä elämäntilannetta. Siis, ihan äsken oli joulu. Sit kävi jotain, ja katos vaan, meni synttärit ja kohta on maaliskuu ja mä muutan! Viime viikko meni tosiaan hirmu nopsaan, kun piti lukea kolmeen tenttiin (osaan nyt aminohappojen rakenteet, mitä teen sillä tiedolla. Nothing.), tehdä pari työselostusta ja kaikkea tommosta pientä. Eilen kun kaikki, ihan kaikki velvollisuudet oli hoidettu, marssin Tiimariin ettimään kellokoneistoa. Niillä ei ollut, joten menin sitten Clas Ohlsonille, sieltä löytyi. :)
Kello on tulossa meidän uuteen kämppään. Tän piti olla keittiön kello, koska yleensä kaikki kellot pitää semmosta ikävää raksutusta, ja mä en oikein tykkää nukkua semmosessa metelissä. Taidan kuitenkin omia tän mun huoneeseen, koska tästä ei kuulu käytännössä mitään ääntä :D Kellotauluna mulla on aikaa sitten kirppikseltä löytynyt Raptorin vinyylilevy. Kui hieno oikeesti :D Mulla oli melkein ongelmia saada kellon koneisto tosta levystä läpi, mutta vähän kun runno niin hyvä siitä tuli.
Viisarit oli alunperin mustat, mutta katselin tota kelloa ilman silmälaseja, ja totesin, että ne pitää saada eri väriseksi kuin tausta. Päädyin lätkimään päälle punaista kynsilakkaa joka muuten on ihan lopussa. Ei niistä ihan tasaiset tulleet, mutta oikeestaan ne on aika hauskat noin :D
Sain Marimekolta kukkaron, kun olen kanta-asiakas ja vein kaverin liittymään myös kanta-asiakkaaksi. Siitä sain idean kerätä mun kaikki kukkarot samaan kuvaan. Tai siis ne, jotka ovat mulla täällä Kuopiossa. Kaikille näille on käyttötarkoitus! Paitsi tosiaan tolle uudelle pinkille, mutta kyllä mä vielä jotain keksin :D Kukkaroita vaan ei voi olla liikaa. Mä tykkään että kaikki epämääräinen pikkusälä on laukun pohjalla omissa pussukoissaan eikä irtaimenaan. Tää mun kukkarokokoelma muuten laajenee varmaan ens viikolla, kun voitin EloQ:n arvonnassa kännykkäkotelokukkaron :D
Nyt rupeen nauttimaan mun täysin-ei-mitään-tekemistä -hetkestä! Tämmöstä ei ookkaan ollut pitkään aikaan... :D

ps. mä vastustan muutoksia. Miksi bloggerin on pitänyt uudistaa tota kuvanlataussysteemiä? Ennen kun lataili kuvat siinä HTML-tilassa niin ne oli kivasti kaikki erillään, nyt ne tuli yhessä köntässä, ja ne ei meinaa mennä keskelle, muutenkin tän tekstin muotoilu oli tosi hankalaa. olin siis yli viikon kirjottamatta, ja jo ehti blogger mennä muuttumaan!!

torstai 7. helmikuuta 2013

Suklaa on vihannes, vihannekset ovat terveellisiä

Kävin viime viikonloppuna kotikotona ja sain nyt jo kuvat koneelle, hyvä minä! Leivoin siellä kakun, vähänniinku mun synttärikaakuksi, koska en kovin todennäköisesti mene enää käymään kotona ennen jotain maaliskuuta ja synttärit on ens viikolla :D Tää on melkein samanlainen kuin kakku, jonka tein kaverin kanssa joku aikaa sitten, mutta ei kyllä läheskään niin hieno.
Ainoa merkittävä ero tässä varmaan oli koko, kun meillä oli kotona isompi vuoka, ja se, että vetelin noi viivat joka toisen keskustaan päin ja joka toisen ulkoreunaa kohti. Kakku ei myöskään saanut jäähtyä niin kovin kauan ennen kuorrutusta ja kuorrutuksen jälkeen syömistä, niimpä toi suklaa vähäsen levisi... :D Hyvää se silti oli!
Tää on nyt tämmönen tynkä postaus. Mun koneen näytöllä vaan on sama ongelma kuin kesällä (tää poistu jo hetkeksi, mutta nyt se tuli takaisin...), eli puolet näytöstä on pimeenä. Sitten kun riittävästi runnon tätä, niin koko näyttö loistaa taas ihan kirkkaana. Ja just sopivasti tää hajos, kun mulla olis vaikka ja mitä kouluhommia tehtävänä koneella!!! Argh.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Hu-huuu

Ohops, on taas ollu vähän hirveesti kaikkee menoo, että en oo tänne ehtiny käydä kertomassa, mitä oon saanut aikaiseksi. Kaikkee jännää on meinaan tullut tehtyä :D Ekana esittelyyn pääsee patalappu. Se poseeraa mun ihkun muffinssipatakintaan kanssa :)
Facebookissa oli semmonen luovuuteen kannustava haaste, mistä piti kommentoida ja sitten pistää omalle seinälle ja sitten tehä ekoille kommentoineille jotain kivaa ihan omin pikku kätösin. Linnea sai patalapun :) Kävin meinaan joku aikaa sitten hänen luonaan kylässä, ja mulle selvis, että Linnea-rukalla oli vaan yks patalappu :D Päätin sitten väsätä sulosen pöllön. Ja on tässä ehkä vähän oma lehmä ojassa, koska muutetaan saman katon alle loppukuusta, niin varmaan saan lainata tätä kaveria, vai mitä? ;)
Harmaa lanka on jotain mystistä mummon vanhaa, tai itseasiassa molemmat vaaleanharmaat ovat mystisiä mummolan perukoilta löytyneitä! Oranssi ja valkoinen ovat seiskaveikkaa, ja tummanharmaat yksityiskohdat ovat nallea. Taakse ompelin trikoota, koska en jaksanut päätellä langanpäitä lappu tuntui liika ohuelta pelkästään virkattuna.
Tässä oli muistaakseni 25 silmukkaa, ja sitten lisäsin muutaman kerran joka toisen kerroksen reunassa. Sitten virkkasin pari kerrosta ilman lisäyksiä, jonka jälkeen kavensin takaisin 25 silmukkaan. Niin ja valkoisen langan kohdalla harmaa lanka meni silleen ovelasti siellä sisällä, niin siihen nokan kohdalle ja ympärille tuli ehkä vähäsen paksumpi kohta kuin muualle :) Nokka on sydän, tällä ohjeella virkattu.
Tästä tuli omasta mielestäni tosi söötti! Ja kohta mä pääsen käyttämään sitä! Iiiii jänskättää :)