maanantai 31. maaliskuuta 2014

Karkkivärejä

Tokavika luentoneuleeni tältä keväältä! (se viimeinen jäi äitin hoiviin Hyvinkäälle). Aloitin näiden neulomisen, kun oli vielä kumpparikelit. Mulla on siis keltaiset Hai-saappaat, ja eihän niiden kanssa tietenkään voi käyttää esim sinisiä sukkia. Sehän oli siis ehdottomasti tarve neuloa uudet villasukat. Halusin siksakraitaa, joten jatkoin polveketyyliin. Tässä mulla vaan oli joka raidalle oma kerä, ja ne langat meinas mennä koko ajan solmuun. Nyt taas hetken muistaa, että ei oikeesti kannattais tehdä näin kirjavaa, kun se on hiukan ärsyttävää niiden lankojen kanssa, kun eihän niitä todellakaan saksita poikki. Mut minkäs teet, kun yybersöpöt raidat on paljon kivempia kuin yksivärinen! (tai no, riippuu yksivärisestä, jos kun tekee jotain palmikkoa tai muuta jännää niin mikä ettei :D olipas taas pätevää argumentointia mulla.)
Pitkästä aikaa tein melkein normaalin kantapään, viime aikoina olen tehnyt melkein kaikki sukat varpaista aloittaen. Nyt kuitenkin aloitin ylhäältä. Novitan sukkalehdessä oli palmikkosukkien ohje, jossa oli jänskempi kantapää. Sitä sitten hyödynsin omiin sukkiini. Silmukkamäärät olivat samat, koska käytin tosiaan seiskaveikkaa. Puikkojen kokoja vaihtelin, kun mulla on nyt 3,5, 4 ja 4,5 KnitPron puupyöröpuikot, jotka on ihan parhaat :D Tein siis varsiosuuden nelosella, ja kantapään ja terän 3,5:n puikoilla. Aika hyvin toimi.
Kavennukset tein ympäri sukan vartta. Näin kun toimin, niin siksakraidat menivät tasaisesti kaikki pienemmiksi. Alkuun tein muutaman kerroksen ihan normaalia joustinneuletta, sit joka toisella kerroksella niitä polvekelevennyksiä ja -kavennuksia. Ihan toimiva systeemi oikeestaan.
Kärkiosat tein tylsästi keltaisesta, koska a) varret olivat niin kirjavat jo valmiiksi ja b) halusin vielä pinkit sukat itselleni ja sitä siis piti vähän säästellä. Vaaleanpunaista ei jäänyt paljoakaan jäljelle, ja valkoisen kaikki loput luultavasti käytän mun peittooni, joka on ollut ihan liian kauan kesken. Nyt aattelin, että rykäisen sen viimeinkin loppuun! Raidoituksessa mulla oli logiikka: Pinkki raita tulee aina joka kolmas kerros, ja keltainen, valkoinen ja vaaleanpunainen menevät siellä välissä tässä järjestyksessä. Mun mielestä ihan hauska, ei-liian-järjestelmällinen systeemi :) Nyt kelpais taas kumisaapaskelien tulla ni voisin käyttää näitä, tai no mieluummin ehkä se kesä! Ja eikun en edes vois käyttää näitä sukkia. Ne jäivät Kuopioon, kun tällä hetkellä asustelen harjoittelun vuoksi mummolassa... 
Tosiaan, harjoittelun takia mulla oli hirmuiset pakkauskriisit. Mitä vaatetta mukaan, mitä lankoja mukaan? Joo, ramppaan varmasti Kuopiossa melko usein, mutta onhan se nyt kiva että vois vaan neuloa sillon kun kerkiää, mitä huvittaa. Siispä pakkasin öö muutamiin sukkiin riittävät langat mukaan :D
Palaillaan, nyt kun on viikon lomat lusittu, niin kaikkea on taas kertynyt, eli asian ei ainakaan pitäis loppua, ajasta sen sijaan ei ole takuita :D

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Always be yourself. Unless you can be unicorn. Then always be unicorn.

Meillä oli se muutto, no tietenkin pidettiin sitten tuparit. Mentiin nyyttärimeiningillä, mä tein kakun. Mulla oli lisäksi synttärit viime kuussa, mutta muuton vuoksi en ehtinyt kutsua kavereita kakulle. Tein siis eeppisimmän kakun ikinäkoskaan tupareihimme. Inspiraation sain Kinuskikissalta, se on aika paljon hienompi ku mun, mutta mun kakku on rakkaudella tehty!<3 :D
Ollaan nyt joku aika pelattu ihan pähkinöissämme Minion Rush -peliä, siinä on Itse ilkimyksen ne keltaiset kaverit juoksentelemassa, ja sit siinä on mahdollisuus ratsastaa yksisarvisella ja kerätä ihan hirmuisesti banaaneja. Yksisarviset on ihania, ja nyt tein sellaisen marsipaanista. Tän ei ollut tarkoitus olla samanlainen kuin fluffy unicorn, mutta kun olin saanut hulmuavan harjan tehtyä, ja länttäsin mulkosilmät paikoilleen, niin sehän näytti ihan samalta kuin Agnesin pehmoyksisarvinen. Sit vielä laitoin sille turvan ja jalkaan pinkit kaviot, niin oi että siitä tuli suloinen! :D
Elintarvikevärit olivat kavereita. Yksisarvisen yksityiskohtiin käytin pari tippaa punaista, jonka vaivasin marsipaaniin. Kinuskikissa ohjeisti, ettei nestemäisiä värejä kannata käyttää just marsipaanin ja kakkupohjan kanssa, mutta entiiä, en oo niin hifistelijä, että mua olisi haitannut :D Toisaalta en edes halunnut mitään supertummaa, vaan tuollainen söötti pastelliväri oli juurikin se mitä hain. Mulla oli punaista, ja Linnealta lainasin sinistä elintarvikeväriä. Niillä sai nätin violetin vielä aikaan. Niin ja mä väitän, että punainen osio on siks paksuin, että siinä oli ehkä eniten taikinaa, ja paistoin sen ensimmäisenä. Sininen sai odottaa aika kauan, ennen kuin se pääsi uuniin.
Pohjana oli normiperus kuuden munan kakkupohja (6 munaa, 3 dl sokeria, 3 dl vehnäjauhoja, leivinjauhetta vähän), ja paistoin sen tosiaan kolmessa osassa, irtopohjavuoassa. Laitoin aina siihen pohjalle leivinpaperin, niin pohjat irtosivat tosi nätisti ja ne olivat helppo siirrellä. Täytteeksi laitoin lime-valkosuklaarahkaa, johon vatkasin sekaan vähän kuohukermaa, ja lisäksi päälle mangopilttiä. Namm. Synttärilahjaksi saamallani pursottimella tein sitten tosi siistejä "pilviä", eivät ihan oo samanlaiset ku Kinuskikissalla mutta aika lähellä :D Ostin irttareita, joilla tein tosi ihanan sateenkaaren. Mulla oli vaan liian vähän vihreitä, mutta ei se mitään, laskin että yksisarvisen voi tökätä juurikin siihen :D
Meillä oli vaikka mitä muuta kaikkea, tässä pöytä melko alkuillasta, ennen kuin kukaan oli ottanut mitään, eikä tässä vielä läheskään kaikki, kun ihmiset toivat lisää syötävää kun tulivat :D
Oli se vähän haikeeta, kun porukka tästä suuntaa harjoitteluun vähän joka puolelle Suomee, samalla nää oli vähänniinku läksiäiset. Syksyllä sit viimeistään nähään :)

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Miss' ovat yksisarviset

Tässä kauniissa kappaleessa (huomaa sarkasmi) etsitään yksisarvisia.
Mulla on vastaus siihen mihin ne ovat kadonneet, ne on mulla täällä! Kuvassa ne ihmettelevät, mikä onkaan tuo ihme pyöreä juttu, johon voi sytyttää tulen.
Sytytettyäni kynttilän (joskin se oli toinen kuin kuvassa, koska parvekkeen oven suussa oli ihan hirmuinen tuuli!), rupesin tuhoamaan näitä kauniita taikaeläimiä. Mulla ei ollut klemmaria, joten käytin hakaneulaa eläinten rei'ittämiseen. Miksikö halusin tuhota näin söpöjä pikku elukoita? Koska korvikset. Nää kaverit ovat odottaneet pääsyä korvakoruiksi jo hyvän tovin. Nyt koen olevani niin aikuinen, että kehtaan jopa ehkä käyttää yksisarviskorviksia jossain :D

Kuvassa on taikaponi, jonka mahan läpi menee hakaneula. Polttava hakaneula. Sama hakaneula lävisti myös mun peukalon, au! Aluksi ajattelin, että olis tosi kätevää jos tekisin koko masun läpi reiän, mutta alkuhankaluuksien vuoksi päätin, että voisi olla ihan kätevää jos teen vain puoleenväliin vatsaa reiän, ja tökkään sinne korupiikin. Näin tein, ja laitoin rutkasti pikaliimaa, jotta mun yksisarviset ja taikinaponit eivät karkaisi omille teilleen.
Korupiikkeihin pujottelin helmiä. Alimpaan helmeen heitin myös vähän liimaa, jotta piikki todellakin pysyisi kiinni hepan selässä. Samalla se peittää ne pienet mustat jäljet, jotka kuuma hakaneula aiheutti. Pujottelin piikkiin vielä lisää helmiä, nyt nää näyttävät ihan jonkun karusellin yksisarvisilta! :D
Niin asialliset, ja aikuismaiset! :) Vaihdoin muuten koukkujen jousi-pallojen tilalle vielä helmiä, koska ne nyt ovat kivempiä kuin ne siinä olleet systeemit.
Mulla ei ollutkaan korviskoukkuja kuin yhteen pariin, joten pinkit hepot jäivät vielä odottelemaan vuoroaan. Toivottavasti muistan ostaa koukut pian! :D
Jostain kotikotoa löytyi tämmönen söötti dalmatialaiskoira. Mun lempparileffa muksuna oli siis 101 dalmatialaista, vitsit, pitäiskin kattoa se taas :D Mulla oli mm pehmolelukoiria ja hattu ja hiuspanta, jossa oli irroitettavia härpäkkeitä, semmosia kukkia ja renkaita ja sit dallarikoira. Tää putkahti tosiaan esille joskus syksyllä, ja silloin jo polttelin tuikun ja klemmarin avulla sen pantaankiinnitysjutun irti. Kun kerta kaivelin superliimaa, niin päätin tehdä jo kauan sitten alkuun laittamani sormuksen. Tässä se nyt sit on, melkein yhtä aikuismainen kuin noi korviksetkin :D
Nää Tipikorvikset taas ovat olleet entisessä elämässään napit. Ostettu Karnaluksista. Näistäkin tuhosin takaosat, taisinpa tehdä sen itseasiassa samalla kertaa kuin tuosta hauvastakin. Ja liima kun oli esillä, niin liimailin näihinkin taustat paikoilleen.
Viimeksi kotikotona käydessäni löytyi vielä lisää sälää, joka tartti liimaa. Zorro ja Luigi ovat nyt magneetteja meidän uuden jääkaappimme ovessa. Lisäksi liimailin tuon ison punaisen napin, sekin itseasiassa on Karnaluksista, kiinni magneettiin. Patrick on mukana kuvassa kun se on niin söpö, ja mä melkein päivitin tän kun oli St. Patrick's day, mutta sit tulikin muuta kaikkee :D
Mun pitäis olla lukemassa vielä viimeisiin tentteihin. Ihan pöhkö ajatus, että harjoittelu alkaa kohta, ja ei enää nää käytännössä ketään opiskelukavereita :O

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Kevätkevätkevät!

Asioita, joita ei muista tehdä: korvikset ulkomaantuliaisista. Tein heti kesällä kun tultiin kotia, nämä norsukorvikset. Samasta paikasta ostetut keinuhepot unohtuivat tarvikelaatikkoon. Nyt kuitenkin törmäsin niihin muuton yhteydessä, ja sillon kun olisi pitänyt järjestellä vielä huonetta, mä väsäsin korvikset. :D Helmet löytyivät myöskin jemmasta, ja ketjua sain synttärilahjaksi. Äiti oli käynyt Tiimarin loppuunmyynneissä. Sain siis synttärilahjaksi (joo, ikäännyin jo viime kuussa, kohti kolmeakymppiä mennään!) aika montaa erilaista sorttia ketjuja, muutaman miljoonan korulukon, korupiikkejä, ihan kaikkea mitä voi kuvitella tarvitsevansa pikku koruaskarteluun!
Hepoissa oli papukaijalukot, mutta ne otin pois, liitin suoraan ketjun päähän. Helmet sujautin siisteihin piikkeihin, jotka kiinnitin ketjunpätkiin. Näistä tuli ihan suloiset :) Ja näille on superhieno korvistaulu nykyisin, palataan siihen heti kun saan sen seinälle! :D
Lisäksi täällä on puikot viuhuneet taas ihan urakalla. Meillä oli jotain luentoja, ja tarttin niille jotain tekemistä että pysyis hereillä. Neuloin joku aikaa sitten itselleni uudet yösäärystimet, kun vanhat ovat ihan nuhjuiset ja tylsät. Eiku siis oikea syy oli kun käyn kotikotona ja en ikinä muista ottaa säärystimiä mukaan ja sit palelee nilkat! :D Yöksi laitetaan tietty jalkaan myös villasukat, mutta ne potkitaan pois kun varpaille tulee kuuma.
Mulla on raidallista seiskaveikkaa, ja mietin pitkään mihin sitä käyttäisin. Koska tasaraita on tänvärisenä ei-niin-mun-juttu, niin keksin polvekeraidat. Eli joka toisella kerroksella lisätään ja kavennetaan silmukoita, jolloin muodostuu siksakraitaa. Tässä linkki yhteen ohjeeseen. Tuli jotenkin tosi kireät näistä, neuloin 3,5mm puikoilla ja polvekeraita on muutenkin vissiin vähän jotenkin tiukempaa :D Ja joustinneule ylhäällä on siis tosi paljon löysempää, eli nää ei oikeastaan pysy tällä tavalla nätisti ylhäällä asti kun nukkuu. Mutta toimivat käytössä. Vaikka en olekaan jaksanut vielä päätellä...
Nyt pitäisi vielä tehdä viimisä opiskelujuttuja ennen harjoittelua, huu! Vaihtoehtoisesti voisin yrittää myös siivota tai lätkiä tauluja seinille tai pelata pleikkaria. Crash-pelit pleikka ykköselle, parhautta, vaikka oonkin surkee :D Ja joo, otsikko ei taas liity mitenkään mihinkään, kuhan vaan ilmotin omastakin puolesta että ainakin tällä hetkellä on ihan kevätkeli!

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Dancing Queen

Mun pikkuinen siskoni tanssi vanhat helmikuussa. Mä sain kunnian ommella hänelle mekon. Tai no en mä sitä kokonaan ommellut. Käytiin Riksussa jossain, olikohan Löytörata nimeltään se paikka. Sieltä löytyi juuri siskon kokoa oleva juhlayläosa, vaaleansiniliila. Se mukanamme marssittiin Eurokankaaseen, ja arvottiin, millainen helma olisi hyvä. Sieltä mukaan tarttui sinistä satiinia ja vaaleanpunaista organzaa tai jotakin. Ja hirmu paljon tylliä.
Leikkasin satiinista kaksi neljäsosaympyrää, jotka sitten ompelin puolikellohameen tapaiseksi viritelmäksi. Pinkin taitoin kaksinkerroin, sitä en leikellyt mihinkään. Siispä ylempänä oli tavallaan enemmän pinkkiä, kun rypytin sitä että sain nätisti ommeltua. Mielestäni tosi hyvin löytyivät nuo kankaat, sävy joka niistä muodostui, on tosi lähellä yläosan väriä!
Kuinka luovia ovatkaan nuoret tanssijattaret. Systalla oli tyyliin H&M:n balleriinat tanssikenkinä. Ne ovat harmaat, joten kukaan ei kiinnittänyt erityistä huomiota jesariin, jota kieputettiin jalkapöydän yli :D Pysyivät muuten hyvin jalassa. Samoin rintsikat pysyivät hyvin päällä, kun niihin laittoi vähän harmaata teippiä. Vink vink vaan tuleville tanssijoille! :D
Suurin ongelma oli ehdottomasti helma. Luulin mitanneeni sopivan kääntö- ja saumavaran. No, sisko sovitti sitä sillon joululomalla kun mekkoa ompelin. Se oli vähän turhan pitkä, joten lyhensin helmaa. Sitten tuli kenraaliharjoitus, ja sisko oli sitä mieltä että helma on vielä liian pitkä. ÄÄäääää. Siinä päivällä, kun tanssit oli illalla, mä sitten lyhensin helmaa. Meni ehkä vähän turhan lyhyeksi. Eipähän jäänyt kenenkään kengän alle tai mitään!
Yläosan selkäpuolella oli nyöritykset. Ei niillä hirveästi saanut kiristettyä, mutta eipä siihen ollut tarvettakaan. Vetoketjun muuten vaihdoin kokonaan toiseen, valmiina olleessa vetskarissa oli ihan liian iso se vedinjuttu, sitäpaitsi en olis saanut sitä mitenkään helmaan asti, ja olisi ollut tosi vaikeaa pukea mekko päälle. Lisäksi ninjasin yläosan alalaitaan, joka jäi siis tuonne helman alle piiloon, silkkinauhasta lenksuja. Alushame, josta nyt ei ole kuvaa, oli napeilla kiinnitetty mekkoon, ettei se putoaisi. Oli siinä vyötäröllä kumpparia, mutta kaiken varalta tuo nappisysteemi!
Etupuolesta oon tosi ylpeä. En tiedä, miten monta, mutta kuitenkin ihan hirveesti, ompelin noita paljetteja. Paljetit olivat sellaisessa nauhassa jolloin ne olis ollut tosi helppo kiinnittää mekkoon. Harmi vaan, että se nauha oli valkoista, eli se olisi näkynyt ihan liian selkeästi liilasta. Siispä laitoin siskon purkamaan sen nauhan, ja rupesin ompelemaan näitä käsin, yksitellen kiinni. Joka paljetin päällä on pieni vaaleanpunainen lasihelmi. Lisäksi oli noita isompia kiviä. Äiti oli ihan hämmästynyt kun jaksoin ommella näitä näin hirmusen paljon, mutta entiiä, musta oli oikeestaan tosi hauskaa nyhrätä näitä kiinni mekkoon! :D Varsinkin kun näki miten sisko näistä kimalluksista tykkäsi :)
Tanssit menivät tosi nätisti, monia samoja tansseja kuin meilläkin aikanaan. Mitä ihmettä, onko siitä oikeesti jo kolme vuotta. Ikäkriisi part 293423856. Kaikki tanssivat tosi hyvin, vaikka eihän tuolla oikeesti ehtinyt tuijottaa muita kun sitä omaa siskoa :D
Mikä tärkeintä, sisko muisti hymyillä (mikä ei tietty näissä näy kun aattelin että sensuroin sen naamat.) ja olla ryhdissä! Näytti että siellä tanssimassa oli tosi hauskaa, vaikka alkuun hän ei meinannut ollenkaan tanssia! :)
Joo-o, en tiiä kumpi meistä oli enemmän täpinöissään, minä vai systeri! :D