Sulkia korvaan!

Kauheeta, oon ruvennu seuraamaan muodin oikkuja! Oon meinaan jonkin aikaa jo harkinnut sulkakorviksia. En vaan oo raaskinut maksaa reilusti yli kymppiä superhienoista korviksista. Siispä marssiessani kerran New Yorkeriin, ostin sieltä hiuskorun. Mun mielestä epäkäytännöllinen, mutta siinä oli sulkia, ja ketjua. Pistelin ketjua vähän palasiksi ja järjestelin sulat uudestaan, ja kas, mulla on hienot sulkakorvikset!

Kuten arvata saattaa, en tehnyt kahta täysin identtistä korvakorua. Laitoin eriväriset sulat killumaan eri korkeuksille. Ei mikään super radikaali ero, mutta kuitenkin mä ite tiedän etteivät ne ole samanlaiset, ja se on se pääasia! :D

Nää on aika pitkät, yltävät roikkumaan hartioille asti! Tosta kuvasta huomioikaa muuten myös mun mekko. Se oli mun rippimekko sillon 2009. Joo, on siitä jo neljä vuotta!! Ja yhä mahdun tohon mekkoon :D Joittenkin muiden vaatteiden kohdalla viime vuoden aikana tapahtui jotain mystistä, ne varmaan kutistuivat kaapissa... Olin jo sillon muodin edelläkävijä, kun mulla oli maksimekko. Toi yltää tosiaan jopa mua nilkkoihin asti! Hiukset muuten joutavat lyhennykseen huomenna. Omg.

Olin vähän aikaa mummolassa. Se kukkien määrä pihalla on aika valtava :) Minä ja kamera hilluttiin sitten kuvaillen kukkia ja muuta kivaa. Ötökät on ihan kivoja, kun ne on kukassa. Mutta sitten kun ne häiritsee yöunta tai tulee korvaan (!!!) pörräämään niin sit ei oo kivaa! Yks surkea perhonen hyökkäs mun korvaan ja surisi sitten siellä. Voin sanoo, ettei oo kauheen hauskaa kun on ainoo, joka kuulee semmosen surinan pään sisästä... Pari tippaa ruokaöljyä korvakäytävässä riitti kuitenkin tukehduttamaan mun korvaeliön, ja sitten iiiiiisolla vesiruiskulla se huuhtoutui sieltä pois!

Sit kun mulla on oma piha niin siellä kasvaa juhannusruusuja! Ne on jotenkin vaan niin sulosia. Toinen mitä mä sinne sitten laitan kasvamaan, on lemmikit. Ne kun ovat söpöjä ja pieniä :)

Mummon kukkapenkissä oli myös muutama unikko. Ne aukesivat juuri sopivasti aamulla, kun illemmalla oltiin lähdössä kotiin. Oranssi on jotenkin tän kevään aikana hiipinyt ihan salakavalasti mun vaatekaappiin ja kaikkeen muuhunkin!

Mummolan pihassa on myös monia linnunpönttöjä, ja niissä asukkeja! Sitä pikkutipujen viserryksen määrää, kun ne nälkäisinä odottivat vanhempiaan tuomaan ruokaa!

Kaiken ulkonahyppimisen ja korvaeläimen poiston lisäksi ehdin myös neuloa. Puikoilla on sukat. Mulla on vissiin jäänyt joku pitsihuivivaihe päälle, kun jälki oli tuollaista kuin kuvasta näkyy. Aloitin sukat kärjestä, ja neulon kahta sukkaa kerrallaan. Nämä säälittävät "moi oon Reetta 8v ja opettelen neulomaan" -sukat joutivat purkuun, nyt mulla on paljon siistimmällä neulotut jalkaterät olemassa! :D Lisäksi jätin tuon kirjavan liilan pois, se näytti jotenkin vähän tyhmältä.

Oikeestaan voisinkin ruveta jatkamaan sukkien parissa!