Edustushuivi

Mitä tein joululomalla? Neuloin. Paljon. :D Jouluaattona valmistuivat ihkut kalenterisukat, joita tosi monet on ihastelleet, niiden (ja muiden sukkien ja lapasten) jälkeen oli tosi villiä siirtyä neulomaan seitinohuesta langasta huivia. Oikeesti eka neulomispäivä meni varmaan vaan totutteluun!

Mulla oli vyyhti Dropsin alpakka-silkki-pitsihuivilankaa. Aivan ihanaa. Sain joululahjaksi, vinkkasin pukin pikku apurille Riikka-Piikassa... Ihan pieni jämänöttönen jäi jäljelle, kun ajattelin että haluan kerrankin siistin reunan jota ei ole puoliks päätelty liian kireästi kun lanka loppuu. Mallina oli Kevätpäiväntasaushuivi. Olen neulonut kerran aiemminkin samalla mallilla, lopputulos on aivan erinäköinen koska viimeksi piti soveltaa tosi rankasti paksun langan vuoksi :D

Huivista tuli aivan valtavan suuri. On ainakin mihin kääriytyä :D Ja yllättävän lämmin, vaikka lanka on ihan tosi ohutta ja huivissa on paljon reikiä. Kuvat on meinaan otettu parvekkeella mittarin näyttäessä jotain -17 celsiusasteen tapaista, melko hyvin pärjäsi kun kääriytyi huiviin. Ja koska ekat kuvat otettiin aamulla, jonka jälkeen lähdettiin kämppiksen kanssa ostoksille, ja löysin Seppälästä tuon yläkuvan mekon, joka sopii huomattavasti paremmin huivin kanssa, piti ulkosalla kärvistellä useampaan otteeseen. Linnealle jälleen kuvausapukiitokset:)

Aloitin huivin 3,5 mm puikoilla. Oli tarkoitus ottaa reissuun nelosen puikot mutta ne sitten lähtöhässäkässä unohdin Kuopioon. Onneksi huivi ei ollut ihan yhden illan neule, niin vaihdoin jossain välissä astetta paksummat puikot. Jälkikäteen aateltuna olisi ihan varmasti riittänyt ne 3,5 puikot, kun aika paljon taas kasvoi kokoa kun pingotin :D Olipahan taas kämppiksillä nauramista kun pyllistelin ja yritin mahduttaa tätä mun pingotusalustana käyttämäni ison paksun villapeiton päälle, kun ei mahtunutkaan :D

Tykkääntykkään. Tosi pehmoinen lanka, ja nii ku mainitsin niin yllättävän lämpöinen! Nyt taas iski pitsihuivi-innostus, puikoilla toinen menossa, ei tosin samaa lankaa eikä mallia. Mutta kun pohdin, millaisen huivin tästä langasta tekisin, niin löysin kasan kivoja ohjeita, ja päätin että yksi isotäti tarvitsee hartiahuivin ja halusin yhdestä melko ohuesta langasta jotain kivaa ja koska huivit on kätevimpiä matkaneuleita pikkusen pidemmälle reissulle niin siinähän lasketaan 1+1+1+1 on uutta huivia kehiin.

Tästä ehkä saa käsitystä huivin valtavuudesta. Mulla itelläni on pituutta se 186 cm, ja syliväli on sen mukainen. Huivihan menee tyylikkäästi pitkälti sormien yli :D Kunnon liihotushuivi.

Liihotushuivi, johon on hyvä kääriytyä, koska se yltää useampaan kertaan ympäri, kun se on niin suuri :D Ja kun neuloin tosiaan jokseenkin löysästi, varsinkin loppua kohti, jotta saan jotenkin nätisti tän pingotettua ettei reunakerrokset kiristä.

Muuten noudatin ohjetta, mutta reunakerroksissa harrastin ninjailua. Katoin kun kummatkin kämppikset neuloivat omia versioitaan Myrskylinnusta, niin päätin iskeä sitä kuviota reunaan. Hirmuisten laskutoimitusten jälkeen sain muutamalla strategisella lisäyksellä sopivan määrän silmukoita, ja tein huivin loppuun Myrskylintukaaviota. Aika nätisti se siihen upposi, ei tullut ihan tasan symmetristä mutta aina ei voi voittaa ihan tosi kiva tää on näinkin :)

Tänään koin suuren pettymyksen. Kattelin eilen yliopiston ruokalistaa, tälle päivälle oli merkattu jälkkäriksi valkosuklaamoussea joka on ihan parasta. Päätin, että saan ostaa sitä jos saan lopputyön tosi hyvälle mallille, kun meen nyt sellaisessa vaiheessa että pitää vielä viilailla joitain kohtia mut melkein jo valmista. Sit istuin ja tein mooonta tuntia lopputyötä, ja sain sen melko hyvään kuntoon, menin ruokalaan, ja siellä myytiin vaan rommirusinamoussea :'(