Reppuselätys

Mulla oli alkusyksystä viikko, jolloin en päässytkään vielä aloittamaan gradun tekoa ja ei ihan hirveästi ollut muuta menoa. Satuin törmäämään tosi selkeään reppuohjeeseen, ja väsäsin sitten semmosen. Ohje oli tosi selkeä ja helppo seurata, ainoo mikä aiheutti haastetta oli käyttämäni materiaalit :D

Kämppikseni rupesi kerran selittämään, miten kiva olisi väsätä jotain tilkkujuttuja. Mä rupesin siinä sitten miettimään, että niin kyllä olis. Kämppis rupesi askartelemaan päiväpeittoa ja mä päätin silputa vanhoja farkkuja. Pistin lahkeet kolmioiksi, kolmiot vierekkäin ja surauttelin saumurilla niistä sopivia kappaleita, joista kokosin sitten repun. Silitin tukikankaan valmiisiin kappaleisiin, saumat jäivät epämääräisesti ryttyyn sinne alle mutta ne jäivät tietenkin kaiken väliin piiloon. Vaati kyllä aika paljon laskemista ja sommittelua, että sain hyvän kokoiset palaset, mutta kyllä kannatti!

Tässä on muutamat mun ihan lempifarkut, jotka oli hajonneet koska niitä on käytetty niin paljon, ja parit muut jotkut randomit jotka äiti on tainnut antaa mulle että tee joskus jotain. Meillä on siis ihan tosi paljon kaappitilaa että voi varastoida kaikkea random matskua :D Kaapin kätköistä löytyi myös vahakangasta, survoin sitäkin tuonne väliin että kestää edes vähän kosteutta. Kuljettelen repussa kuitenkin pääasiassa tablettitietokonetta ja neuletta että pärjään luennolla, ja ois ihan kiva jos ne pysyisivät lähes kuivana. Kotikotoa äiti toi mulle huopaisen joulupöytätabletin, siitä ihan pikkuisen leikkaamalla sain sopivan palan selkään, jotta reppu pysyy ryhdikkäänä.

Vuorikankaastakin saan kiittää äitiä, hän oli joskus ostanut Finlaysonin norsuja. Piti aika paljon miettiä, että miten päin kappaleet pitää laittaa että norsut pysyvät oikein päin :D Loppupalasta ompelin tyynyliinan, jonkun patalapun ehkä pystyisi vielä tekemään :D Ompelin sen vahakankaan ensin kiinni vuorikappaleisiin, jolloin kosteussuoja on tavallaan vuorissa eikä mun tarvinnut miettiä, miten saisin kolmannen kangaskerroksen järkevästi ninjattua.

Päätin vähän kikkailla (ikään kuin farkkujen kanssa ei olisi ollut tarpeeksi haastetta) vielä sisäpuolellekin pari taskua. Halusin selkää vasten ison taskun, johon voi laittaa sen koneen niin että pysyy muusta repunsisällöstä erillään, sit tein vielä pienen vetoketjutaskun koska pienenpieneen etutaskuun ei tasan mahdu kännykät ja lompakot ja avaimet.

Vaikka käytin pääösin kaapista löytyviä materiaaleja, jouduin kuitenkin tekemään ostoksia tätä reppua varten, Napista ja nauhasta ostin keltaista puuvillanauhaa, metritavaravetoketjua ja hihnojen lukkosysteemit. Eurokankaasta kävin ostamassa tukikangasta, ja Fortiksen toimistolta yliopistourani huikempiin saavutuksiin lukeutuvan superkäärme-haalarimerkin. Koska Kånken-repussakin on logo niin mäkin halusin :D

Merkin sain käsiini vasta sitten, kun olin kasannut repun lähes valmiiksi. Aiheutti vähän haastetta sekin, mutta sen verran oon haalarimerkkejä ommellut että hyvin se sujui! Taskun kanssa jouduin tappelemaan vähän enemmänkin, sekin oli pakko ommella käsin (piilottaa hyvin ei-ihan-kohdalleen-menneet-kolmiot!) ja ekalla kerralla se meni ihan liian vinoon...

Jos jotain olisin tehnyt toisin, olisin laittanut olkahihnojen väliin tukikangasta. Nyt vaan ompelin pari suikaletta yhteen ja alas nauhaa ja metallilenksun, mutta nää ovat vähän luirut. Projekti vaati muuten aika paljon verta, hikeä ja kyyneleitä, ihan vaan siksi koska farkku :D Saumurista katkesi neula, ja aika paljon piti ommella käsin koska liian paksuja farkkukerroksia.

Reppujen hihnasysteemi on vähän liikkuva, mutta kyllä mä pärjään sen kanssa. Takapuolen kolmiot eivät menneet ihan niin nätisti kohdalleen, mutta ne ovat kuitenkin selkää vasten niin ihansama.

Kaikenkaikkiaan tuli huikee reppu, tykkään kovasti! Eikä tule samanlaista vastaan, vaikka oon aika varma että näin samalla ohjeella ommellun repun yliopistolla tässä joku aika sitten. Ulkokuvista kiitos jälleen Linnealle :)

Nyt kelpaa käydä ne pari hassua kurssia vielä tekemässä yliopistolla. Ja se gradu.