Valkoinen kaulahuivi

(Otsikko on noinkin repäisevä kun multa ei nyt irtoa parempaa, ja Linnean ehdotukset on vähän turhan villejä :D)

Siskoni pyysi mua neulomaan kaulahuivin. Hän antoi mulle tarkat ohjeet, kuinka pitkä ja leveä sen tulisi olla. Samoin hapsut piti huivista löytyä. No, minähän tein työtä käskettyä kun sain systan valkkaamat langat luokseni.

En mitannut, kuinka pitkä huivista tuli. Tosi pitkä kuitenkin :D Se yltää kahdesti kaulan ympärille ja jää vielä roikkumaan sellaiset mukavan pitkät päät. Ja on varmasti lämmin.

Ja koska joustinneule 2o2n on vähän tylsää, niin tein sen sijasta palmikontynkää. Loin 32 silmukkaa, ja reunasilmukan jälkeen 2 silmukkaa vaihtoi paikkaa, 2 nurin ja tätä toistelin kerroksen loppuun asti. Seuraavalla kerroksella tietty niin, että oikeet ja nurjat pysyy omissa kohdissaan ja muodostuu nätti palmikko. Joo, mulla on univelkaa, joten senkään takia tuo selitys ei ollut paras mahdollinen...

Räpsin näitä kuvia mummolan partsilla. Kuvausrekvisiittana oleva rukki on ukkoni äidin vanha, ikää sillä on joku vajaa sata vuotta. Pitäiskö opetella kehräämään itte lankaa, niin pääsisi rukkivanhus vielä käyttöön?

Luonnonvalkoista isoveikkaa kului noin 3,5 kerää. Puikkoina mulla oli ruusupuiset pyöröt, kokoa 7. Tuli kivan muhkea kun neuloi vähän isommilla puikoilla kun vyötteessä luki! Muutenkin mun käsiala on yleensä aika tiukka, joten silläkin isompi puikkokoko oli hyvä vaihtoehto. Niin ja eihän mulla taida ees olla kutosen tai vitosen puikkoja :D

Kaikki toverit luennoilla ihastelivat tätä kun neuloin, ni kait mun siskokin tästä tykkää? Eikä tosiaan mennyt yhtään niin kauan aikaa neulomiseen kun olin ajatellut, koska paksu lanka ja paksut puikot, ja sen verran yksinkertainen kuvio, että luennoilla pystyi neulomaan, mutta kuitenkin niin monimutkainen ettei mielenkiinto lopahtanut junassa :D

Tässä vielä kertaalleen tota kuviota. Huivi näyttää samalta molemmin puolin.
Tää vika kuva on vaan siks, koska toi on oikeesti hillittömän pitkä huivi! Tosiaan mulla sitä pituutta on kai 186 cm, ni siitäpä voi arvioida kui pitkä huivi onkaan... :D Ja sori hei kun näitä kuvia taas oli miljoona. Mutku tuli niin monta kivaa otosta :D

Nyt nukkumaan! Tai vaihtoehtoisesti tekemään tuttavuutta faton kirjan kanssa...

Koska meillä oli joulu

Kuten otsikosta pystyi päättelemään, meillä oli pikkujoulut. Meillä oli ihan jouluvalot ikkunassa, ja semmosessa huonekasvissa, jouluverhot ikkunassa ja taustalla soi joululaulut, kun syötiin, jouluherkkuja :D Joo, onhan se vähän aikaista lokakuun puolivälissä pitää pikkujoulut mutta hei. Täällä oli paaaaaaaaljon lunta, ihan ku olis ollu talvi! Porukka hiihti ja lasketteli ja oli pulkkamäessä. Sehän oikeuttaa pitämään pikkujoulut vai mitä? Tehtiin Linnean kanssa joulutorttuja ja toisen kämppiksen kanssa väkerrettiin piirakoita. Lisäks oli joulupuuroa, glögiä, pipareita ja kauralastuja ni ei nälkä päässyt yllättämään! Ja tottakai meillä kaikilla oli tonttuhatut päässä...

Nyt joulu on kerätty pois. Tilalle tuli muka-arki, tää on taas tätä pää kolmantena jalkana juoksemista. Laitan varmaan joku päivä kuvia kun eilen oli haalarikastajaiset elävätkuolleet-teemalla ja mulla oli upee asu.. Josta tulikin mieleen että en oo tainnut ees läväyttää ilmoille kastajaiskuvia, joissa mul oli oikeesti hieno asu ja kämppikselle ompelin vielä hienomman! Asiasta kukkaruukkuun, täällä on kivoja auringonlaskuja taas näkynyt.

Pikkujoulujen lisäksi oltiin kerran istumassa iltaa meillä. Tehtiin cupcakeja! Joissa on töhnää päällä! Kämppiksiltä lainasin sinistä väriä ja hurjaa pursutinta, ja tuli upeet :D

Ja niitä oli monta. Mmmmmm :) Töhnä oli taas paketti Philadelphia-tuorejuustoa ja sopivasti tomusokeria ja pari tippaa sinistä hammastahnaväriä ja ne vaan vatkuttimella sekaisin. Ja pohjana suklaamuffinssit, tottakai!

Nyt tää rupee valmistautuu farmasiaristeilylle moi! Sori kun oli sillisalaattiteksti mutta elämä on :D Ja hei uus tausta woopwoop :D

Tuubi!

Kaveri kysyi talvella, josko neuloisin hänelle tuubihuivin. Totta kai! Sain langat ja ryhdyin hommiin. Valmistumista rajoitti kesäloma, ei ollut luentoja joilla neuloa. Sitten tulin takaisin yliopistohuudeille, ja tämä valmistui. En saanut itseäni päättelemään huivia, vaikka se valmistuikin jo ikuisuus sitten. Eipä sillä, en oo tätä ehtinyt kaverille antaa kun ei olla nähty. Nyt laitoin huivin kuriirin mukaan kaveria kohti :)

Toiveena oli palmikoita ja pituus, joka riittää kolmesti kaulan ympäri. Palmikot halusin molemmille puolille huivia. Kamalan vaikea selittää, mut kokeilen :D Eli joka kerroksella neuloin 8o, 8n, 8o, 8n. Sit sopivin välein tein plmikonkiertoja, aina kin oli oikeat silmukat menossa. Palmikonkierrot eivät tulleet samoille kerroksille, vaan niissä oli pari kerrosta aina välissä. Äh. Ymmärtäkää ja saa kysyä jos tekee mieli tehä samanlainen :D

Lopuksi yhdistin pitkän huivin päät, virkkasin ne yhteen. Voisin opetella sen hienon tavan, millä saa huomaamattoman sauman aikaan. Tämän jälkeen poimin reunasta kamalan määrän silmukoita ja neuloin 1o1n sopivan pätkän. Niin ja lankana oli seiskaveikkaa, puikkoina ruusupuiset 4,5 pyöröt.

Toiset väittää, että musta on tosi vaikee kuvattava. On se. Mut nyt lisään tän kirkkaan punasen samaan kategoriaan. Yritin ottaa ties missä valaistuksessa kuvaa, ei tullu muuta kuin puuroa. Yleensä kun menee päiväsaikaan partsille, niin tulee asillisia kuvia. No päätelkää tosta alta, tuliko.. :D (ei). Tosta kuvasta kuitenkin näkyy nuo kummankin puolen palmikot, ainakin jotenkin.

Mulla on kova hyshysneulekausi menossa, joten kattellaan millon tulee neuleasiaa blogin puolelle, täällä käy kuitenkin tuttuja kurkkimassa :D Muita projekteja, ja leipomuksia, on kyllä vielä odottelemassa eetteriin lävähtämistä :D

Pääasioita

Siivoilin tässä yks päivä mun huonetta. Mua vastaan tuli siskon vanha kind of CRAZY T-paita, jonka olin ottanut mukaani ihan vaan koska sitä sais tosi tyylikkään (?) pipon. Saumuri vaan esille ja pipo on valmis :D Aattelin tehdä ensin tuubin, jonka päät sitten ompelen pipomaisesti umpeen.

Okei, ei se ihan niin yksinkertaista ollut. Aattelin, että ompelen nätisti kapeammaksi suoraan sivuasaumoja myöten. No se oli tietty ihan liian leveä :D Joten sitten keskellä takana on vielä kolmas sauma. Mitä tästä opimme: kun teet vanhasta paidasta pipon, leikkaa se ensin kahdeksi erilliseksi kappaleeksi, joista tulee sopivankokoinen tuubi, jonka voi ommella pipomuotoon. Helpompaa. Mutta mulla nyt on tapana tehdä asioita vaikeemman kautta ;)

Olin yks päivä ulkona, kiipesin Puijon portaat ylös. Ihan vaan koska oli nätti sää.

Haluisin joku kaunis päivä mennä ihan torniin ylös, en ole siellä käynyt ihan vasta. Viimeksi tyyliin sinä kesänä, kun olin menossa ekalle :D Vaikka kyllä sieltä pelkän mäenkin päältä näkyy melko pitkälle.

Tätä luomusta en aluks aatellut tänne pistää. Oli toisen ainejärjestön kastajaisten jatkot, joissa oltiin mukana. Siellä oli teemana (ve)nice, ja pääsylippua vastaan saatiin naamiot. Ne sai tuunata mieleisekseen. Mä ja Linnea oltii ihan fiiliksissä niitten paljettien ja muiden härpäkkeiden keskellä, oltas siihen voitu jäädä :D Siellä oli kisa, että mikä on hienoin naamio. No kävi niin hassusti et mun väkerrys voitti, täh :D sain sitten skumppaa, keilauslahjakortin, ja mikä tärkeintä, ihan törkeen mageen haalarimerkin :D ompelin sen ja 8 muuta eilen, niitä taas jostain oli kertynyt.. :D

Yks päivä kävin Prismassa. Tietty piti käydä kurkkimassa poistohylly. Siellä mua odotti vasemmanpuoleisin Iittalan Vitriini. Oon jo jonkun aikaa miettinyt, että kolmas olis kiva. Myös toinen sininen on muuten Prisman poistohyllystä ;)

Ja koska kaikki muut hehkuttaa syyslomasta, ainakin facebookissa, niin todettakoon vielä se, että me ei sellaista tunneta... Eilen ja tänään oli onneksi ihan kevyitä päiviä, eilen pelattiin purkkista fuksien kanssa yliopistolla ja tänään kaverin kanssa oli sulkapallovuoro. Nyt on paikat vähän jumissa :D Puikot ovat heiluneet kovasti luennoilla viime aikoina, mutta niillä hyshysneuleilla ei ole asiaa blogiin ennen joulua ;)

Wake me up when September ends

Kesäreissulla Karnaluksista mukaan tarttui kasa paksuapaksua villalankaa. Tein erinäisiä neuleita ensin valmiiksi, jotta kehtasin aloittaa toisen ikuisuusprojektin peiton rinnalle. Tästä ei tullutkaan sellaista, vaan villatakkini valmistui ihan muutamassa viikossa, Ravelryn mukaan siihen meni 12 päivää! Toisaalta, paksut puikot ja luentoja, niin siinähän se sitten neuloontui ihan huomaamatta. Paitsi hihojen kohdalla kuljetettavaa olis ollut liikaa, joten ne piti väsätä kotona!

Kaivelin netistä ohjeita villatakkiin, mutta en löytänyt mieleistäni. Sitten siirryin mun järjestelmälliseen (kukaan kaveri ei koskaan usko että mulla on jotain järjestyksessä, mutta mun käsityölehdet on nätisti kansiossa ja tulostetut ohjeet, kaaviot ym toisessa! Plus kämppis hämmästeli, että mun neulatyynyssä on tarkkaan määritelty, mihin eriväriset nuppineulat tulee tökätä :D) lehti- ja kirjavarastoon. Ei sieltäkään täydellistä neuleohjetta löytynyt. Jossain vanhassa Novita-lehdessä oli kuitenkin kiva palmikko, jonka päätin tällätä takkiini. Silmukkamäärää katsoin tästä ohjeesta, muuten soveltelin tätä. Ei edes mennyt hankalaksi :D

Lankana tosiaan oli Viron tuliainen, Løve Garn Cosy Wool. Oikein paksua lankaa! Väri on aika lähellä todellista näissä ekoissa kuvissa, ei mikään kirkkaan sininen, mutta silti kiva. Melkein laitoin tähän kirkkaanpunaiset napit, mutta yllättäen ne jäivät Kuopioon, kun itse istuin melkein valmiin neuleen kanssa matkalla Hyvinkäälle... Onneksi kotoa löytyi kolme isoa valkoista nappia. Puikkoina käytin myöskin Karnaluksista ostettuja 7 mm ruusupuisia pyöröjä. Oon ihan koukussa puupuikkoihin, ne on mukavat ja ei kilise pahasti :D Koko komeuteen kului n. 850 g tätä lankaa, eli kilon satsista jäi vielä ylikin.

Koska en jaksanut tuijotella sitä kaaviota kuin ekojen neljän kerroksen aikana, tuli sinne pari perustavanlaatuista mokaa. Tyhmä ei kuitenkaan tajua niitä, ja viisas ei virka mitään, joten ei ne siis haitanne elämää :D Kuvassa käden kohdalla sattui kyllä huomattavampi "kämmi", heittomerkit siksi että se oikeestaan sopii tuohon :D Tarkoitus oli, että siinäkin olis ollut vain kaksi palmikonkiertoa, jonka jälkeen taas palmikot siirtyvät eri paikkaan jne, hyvin selitetty! En kuitenkaan keskittynyt niin kovasti, koska luento, ja sit mokasin :D

Idean tähän kaulusviritelmään apinoin tyylikkäästi neuleesta, jonka ostin talvella Vilasta. Kerran vaan tuijotin sitä ja mietin että tuotahan vois vaikka joskus kokeilla :D Muuten neuleessa ei ole saumoja, mutta en millään keksinyt, miten saisin poikittain neulotun kauluksen kiinni vartalo-osaan muuten kuin sauman kanssa. Ei se nyt niin kamalaa ollutkaan virkkailla yhteen palasia kuin kuvittelin, eniten jänskätti se, että miten symmetrisesti saan kauluspalan kiinni. Aika kivasti se onnistui.

Lanka on 100% villaa, ja neule on superpaksu. Ei siis pitäisi palella tänä vuonna kylmissä luentosaleissa! Kauluksen saa kätevästi pystyyn, ja helmalirpakkeitakin saa vedettyä ympärille jos viluttaa. Tykkään! :)

Hihojen palmikot ovat toistensa peilikuvat, kuten myös etukappaleiden palmikot. Mietin, miten saisin samanlaiset hihat. Sit sain sen ahaa-elämyksen: mitä jos ne hihat neuloisikin yhtä aikaa? Jos kerta villasukissa yhtäaikaaneulominen toimii, niin miksi ei samaa tekniikkaa voisi hyödyntää villatakissa? :D niinpä ninjasin hihojen silmukat samaan aikaan puikolle, ja neuloin. Välillä meinasi kerät mennä solmuun, mutta hyödyt olivat silti suuremmat :D Sain kummankin hihan kavennukset tehtyä juurikin samaan kohtaan, palmikot ovat identtiset ja pituus sama. Sovitus oli astetta hankalampaa, mutta sekin onnistui.

Hihansuissa, helmassa ja kauluksessa on tuollaista pikkupikku palmikkoa. Helmassa joka toinen kiertyy aina eri suuntaan (ja mua häiritsee, koska reunimmaiset kiertää samaan suuntaan eli ne eivät ole symmetriset! Mutta tiedän että kukaan muu ei siihen kiinnitä mitään huomiota :D). Hihojen palmikot ovat kumpikin omaan suuntaansa kääntyviä, ja ne tahtovat kiertää hihansuita. Kauluksen taas neuloin kaksipuoleiseksi, eli kummallakin puolella lärpäkettä on palmikontapaista. Siinä en ruvennut ihmeemmin hifistelemään kiertosuunnan kanssa, koska sen ei tarvitse olla symmerinen kuten hihojen :D

Tein takkiin raglanlevennykset. Palmikoita laitoin tulemaan sitä mukaa kun oli silmukoita. Kuvien ottamisen jälkeen (kämppikselle iso kiitos kuvausavusta! :) ) ompelin vielä yhden pikku napin keskelle eteen. Se on ihan huomaamaton, mutta pitää kuitenkin takin enemmän ja alempaa kiinni. Kai sen pystyi kuvien ja selityksen määrästä jo päättelemään, mutta sanotaan nyt vielä että tykkään kovasti tästä, juuri täydellinen! :)

Ettei elämä olisi pelkkää villatakkihypetystä, niin kerrottakoon vielä, että eilen aamulla tehtiin kämppiksen kanssa sämpylöitä. Oikeesti aamulla, heräsin auringonpaisteeseen (!!!) jo ennen kaheksaa! Sit käytiin samaan syssyyn rätkimässä takista kuvia, jonka jälkeen opiskelua loppupäivä...

Voisin taas itsekin ruveta lukemaan...

Kauniita unia, jauhoja ja munia, höyrylaivoja ja junia

Sain muutaman ompun mukaani, kun kävin kotona viime viikonloppuna. Tein sitten omenapiirakkaa. Aattelin, että mun neljä pientä omenaa kuluu tosi nätisti omppupiirakkaan, vaan ei :D Sain vaan puolitoista omppua kulumaan mun pikku piirakkaani.

Taikina:
3 dl jauhoja
1 dl sokeria
1,5 tl leivinjauhetta
100 g sulaa rasvaa
1 muna
1 dl maitoa
Sekoita kuivat aineet, ja lisää sit muut aineet. Päälle omenoita, asettelin ne tolleen hienosti :D Ja kanelia ja sokeria heittelin myös päälle. Paistoin tota 200 °C, kelloa en katsonut. Ensin tää meinasi jäädä vähän raa'aksi, mutta heitin sen vielä takaisin uuniin. Vieläkin se oli vähän kosteaa, mutta mieluummin kosteaa kuin kuivaa!

Siinä oli vähäsen otsikon jauhoista ja munista, lisää tulee kohta, ja nyt siirrytään juniin (vitsit oon nerokas...). Saatiin kämppiksen serkulta pesukone. He saivat juuri lapsen, joten aattelin neuloa pienelle junasukat kiitokseksi. Koska mulla oli käytössä Novitan Nallea, ja kokoa suuremmat puikot kuin ohjeessa, niin sukista tuli ihan liian isot vastasyntyneelle. Mutta eikös lapsilla ole tapana kasvaa? Varteen loin vähemmän silmukoita kuin ohjeessa, 36. Lisäksi jätin varresta neulomatta toisen ruttelokohdan, sekä jalkapöydän päällä on vähemmän oikeinnurinraitoja. Nyt ne näyttävät ainakin omasta mielestä melko sopusuhtaisilta :D

Koska niitä omenia jäi yli piirakasta, ja maitokin menee kohta pahaksi, tein pannaria. Normi pannukakkutaikinan päälle heitin yhden silputun omenan. Ne palat upposivat osittain taikinan sisään :D Ja oli tosi hyvää!

Opiskeluasioista pitää nyt vähän hehkuttaa. Oltiin eilen Tahkolla, tutustumassa toisiimme. Ohjelmassa oli värikuulasotaa ja mönkijäajelua :D Oon ihan surkea kuski, nytkin piti osua pitkospuille, vaan minähän hienosti osuin ohi ja meidän mönkkäri juuttui sinne mutaan.. Mutta oli ihan huippu ilta :) Jospa se opiskelu olis aina yhtä mukavaa, vaan kun ei ole. Oon lukenu liikaa, kun päähän tupsahtelee yksittäisiä sanoja tyyliin "klotsapiini", "karbamatsepiini" jne... Mutta, tänään kun väsäsin tota pannaria, ja kuuntelin samalla Green Dayn levyä, niin tuli semmonen ahaa-elämys, että novakaiini on puudute...! Parempi olis tentin mennä hyvin kun ne asiat tunkee ajatuksiin sillonkin kun haluis vaan olla :D

Muffins are just ugly cupcakes

Vietettiin viime sunnuntaina parin kaverin kanssa laatuaikaa. Käytiin pitsalla ja tehtiin cupcakeja. Sitä ähkyn määrää :D Ei pelkissä normi-suklaamuffinsseissa mitään, mutta oltiin hurjia ja tehtiin päälle juustotöhnää. Vaaleanpunaista juustotöhnää :D Lisäksi heitettiin päälle strösseleitä.

Päälliseen käytettiin purkki maustamatonta tuorejuustoa ja sopivasti tomusokeria. Ja pari tippaa väriainetta. Sit kaikki vaan vatkaimella sekaisin. Meillä ei ollut hienoa pursotinta käytettävissä, joten lapettiin vaan lusikalla tavaraa päälle ja vähän kun pyöritteli niin nättejähän niistä tuli. Syöminen oli melkein hankalaa, kun tuo päällinen oli tahmeeta ja sitä oli kaikkialla. Noi muffinssivuuat on omaa tuotantoa, oon tehnyt ne kaaaauan sitten, vuonna 2010 :D

Samalla kertaa mun kaveri kysyi, jos voisin korjata hänen rikkoutuneen avainpussukan. No en tasan korjaa mitään tylsää, yksiväristä pussia! Lupauduin kuitenkin tekemään hänelle uuden. Sain ihan vapaat kädet, vaatimuksia oli tasan lenksu, johon saa avaimet kiinni. Ja vetskari siitä vanhasta pussista. Mulla oli pikkusen hauskaa ku väsäsin tota :D

Toi oranssi pörrökangas on äitin kaverilta peräisin, toivottavasti ei pahemmin jää vetskarin väliin :D Ja pinkki "kieli" on siis se lenksu, johon ne avaimet saa roikkumaan. Nykyisin tää kaveri sitten oksentaa avaimia :)

Mun kai pitäis taas ruveta lukemaan, kun sain matkaneuleeni valmiiksi. Huoh.