Voittajafiilis

Jes! Villatakki on valmis!! Heinäkuussa aloitin, reilu viikko sitten neuloin viimeiset silmukat, pari päivää sitten viimeistelin ja tänään Linnea otti kuvia. Mä joskus aikaisemmin mietin, että olisi ollut tosi hienot blogikuvat sellaisessa ruskamaisemassa, mutta tän valmistumisessa vaan kesti ja kesti. Hyvältä tää näyttää tuolla lumihangessakin :D

Kyseessä on siis Huldan takki, pitsiversiona. Mietin kesällä, että olisi kiva neuloa pitsinen kääriytymisneule, ja mietin että voisin laittaa Huldan takkiin vähän jotain jännää pintakuviota. Jotenkin löysin kuitenkin ohjeen kirjoittajan blogin, jossa etsittiin pitsiselle Huldan takille testineulojaa, ja sain sitten suoraan version ohjeesta, ettei edes tarvinnut sovellella! (Tosin tietenkin testineulomisvaiheessa on yleensä vissiin jotain hämmentävyyttä ohjeessa, eli en ihan suoraan vaan pystynyt neulomaan. Mutta aika pitkälle kuitenkin)

Lankana oli Teeteen Kamena, tummanvioletin värisenä. Tosi yllättävä värivalinta multa, mutta kun tosiaan aloitin kesällä niin tummaa oli ihan kivaa neuloa kun vielä näki! Eikä mulla ole paljon mitään violetteja vaatteita, niin ajattelin että tämä on kiva lisä vaatekaappiin. Lankaa meni useampi vyyhti. Villi veikkaus, että noin 450 g yhteensä. (vinkvink äiti, tykkäisin kovasti oikeesta keittiövaa'asta!) Puikkoina alussa ja lopussa oli 3 mm, kaikkialla muualla 3,5 mm.

Tulen pitämään tätä varmaan suurimmaksi osaksi ihan vaan auki liehumassa. Etukappale on tavallaan kaksinkertainen, kummaltakin puolelta tulee piiiiitkä lirpake jonka saa vedettyä eteen jos kylmää, ja heitettyä auki jos tarkenee. Jollain huivineulalla varmaan saisi ihan kivasti tämän kiinni.

Pituutta tällä on ihan riittävästi. Meinasi usko loppua jossain vaiheessa kun neuloin, kun melko ohuilla puikoilla ei tuntunut liikkuvan yhtään eteenpäin. Lisäksi kun yhden kerran puikkojen alusta loppuun kesti suunnilleen yhden Bones-jakson ajan eli 45 min, niin eihän se paljoa kasvanut päivässä. Pikkuhiljaa, vähän kerrallaan, taistelin sen valmiiksi! Hihat palauttivat taas toivon, kun niitä neuloessa silmukoita oli niin paljon vähemmän ja ei tarvinnut tehdä nurjia kerroksia vaan joka toisella tehtiin ihan vaan oikeita silmukoita :D

Tosiaan sitä leveyttä tältä löytyy. Erittäin hyvä kääriytyä tänne sisälle! En ole ihan satavarma, tuliko mulla jotenkin liikaa lisäyksiä tai jotain, mutta ei siinä mitään, mieluummin liian leveä kuin ihan tosi kittana neule. Tässä nyt ei kuitenkaan ole niin turhan tarkkaa sen koon kanssa.

Pitsi-Huldaa on tullut tosiaan neulottua kesätöiden aikana työpäivien jälkeen, erinäisillä junamatkoilla ympäri Suomen, kotona telkkaria katsellessa, kotona muuten vaan, luennoilla... Ja välissä tein paljon kaikkea pienempää. Ihan vaan koska välillä tarvitsee sen edistymisen tunteen, että saa jotain valmiiksi asti.

Mulla oli nimittäin seuraavan villatakin (huomattavasti paksummat!!) langat odottelemassa, ja joku järki pitää olla siinä, montako isoa juttua on kesken. Päätin, ettei sitä toista villatakkia aloiteta ennen kuin tämä on valmis, no, aloitin sen kun olin saanut tämän neulomisosuuden (ennen kun langanpäät oli päätelty tai neule höyrytetty..), nyt siitä on melkein vartalo-osa jo valmis :D Koska paksumpi lanka ja paksummat puikot ja aika tosi paljon vähemmän silmukoita.

Pintaneule on tosiaan jotakin pitsintyylistä. Valoa vasten se näytti mun kaavionlukutaitojen mukaan tältä:

Toisilla kerroksilla tuli ihan tosi paljon lisää silmukoita, oletan, että siitä johtuu tämä vähän kennomainen rakenne. Sivusta katsottuna tämä ei nimittäin näytä ollenkaan läpinäkyvältä :D Tässä kuvassa värikin on aika lähellä oikeaa.

Mun kuvaustukasta pitää sen verran sanoa, että on kyllä kätevä hiustyyli. Oltiin eilen koripallopelireissulla, ja laitoin aamulla tiukat pikkuletit, illaksi oli suunniteltu menoa niin aattelin että kätevästi pystyn pesemään hiukset ja siinä autossa istuessa ne kuivuu ja heti näyttää hyvältä! :D Voittajafiilis myös sen pelin jälkeen. Hirmu tiukka peli, meni jatkoajalle, 16 sekuntia ennen loppua oltiin vielä 5 pistettä häviöllä, sit meijän joukkueen yks taistelija loukkaantui, niin meillä oli hetki aikaa kerätä ittemme ja tehdä huippu sotasuunnitelma. Saatiin yhdelle ei-yleensä-kaukoheittäjälle heittopaikka, hän pisti kolmen pisteen heiton sisään. Otettiin heti ylhäältä kova puolustus, saatiin siitä pallo meille ja jotenkin mä sain tyrkättyä sen pallon sisään, eli oli tasatilanne. Sit vastustaja hämmentyi aivan täysin, ja seuraavan avauksen ne syöttivät suoraan mun käteen ja pääsin siitä vielä yrittämään heittoa, meni ohi kun siellä roikuttiin kädessä, ja pääsin vapareille ja laitoin toisen niistä sisään eli mentiin pisteen johtoon ja vastustaja ei voinut mitään ja huhuhu parasta! :D Viimeksi samaa vastustajaa vastaan kun pelattiin, me hävittiin se 1 piste. Niin paljon kivempaa näin päin!