Harrastukset: syöminen

Vaihteeksi taas syömisasioita! Nelliinan puutalo -blogissa oli ihan hirmu helpon kuuloinen keksiohje, ja mulla oli suklaata kaapissa, ja vieraita tulossa. Täysin loogisesti tein siis suklaakeksejä tarjottavaksi. Tuli hirmu hyviä ja hirmu isoja! Jotenkin levisivät uunissa aika tosi paljon :D

Heitin taikinan sekaan ehkä 100 g suklaata, en ihan koko Pandan suklaalevyä. Oikein sopiva suklaan määrä. Nää vois olla myös hirmu hyviä jos tekisin valkosuklaasta! Hmm :D Nää oli muuten tosiaan ihan erityyppisiä kuin viimeksi tekemäni keksit, vaikka täsmälleen samoja aineita käytinkin. Viime keksit olivat murustavia ja rapeita ja hyviä, nää oli vähän pehmeitä ja hyviä.

Ihan toinen tarina on tää piirakka, teki vaan mieli kun maitorahka oli tarjouksessa... Tein perus piirakkaohjeeni mukaan, päälle laitoin pussillisen pinaattia ja sellaisen kuution fetaa pilkottuna.

Tosi hyvää tämäkin. Viime viikko oli muuten kunnon vegeviikko, söin tätä ja sit lisäks mulla oli töissä eväänä soijapestomakaronilaatikkoa :D Kun tavallinen rupeaa tympimään niin pitää kehitellä jotain vähän spesiaalimpaa. Sit jaksaa puputtaa sitä makaronilaatikkoa viikosta toiseen :)

Ja koska vappu on ihan just (jeee!!) niin ostin tänään tippaleipiä. Nam. Kävin kuitenkin onneks ensin pitkällä pyörälenkillä, niin eiks se oo ihan ok? Oikein parasta vappua jo nyt!

Palmikkopanta

Oon käytännössä koko kevään pyöräillyt töihin sellainen mainosputkihuivijuttu päässä, ettei korvat jäädy mutta ei kuitenkaan hiosta. Yks päivä mä sitten päätin tehdä jotain vähän kivempaa mun päähän. Ensimmäinen yritys oli fail, siitä tullee jotain muuta joskus, katellaan, sit vaihdoin kokonaan langan ja tein ainakin seitsemän aloitusta, kun kokeilin erilaisia palmikoita ja pitsejä, turhautuminen oli hyvinkin lähellä... Loppujen lopuksi sain kuitenkin aikaan jotain ihan kivaa.

Turkoosia seiskaveikkaa ostin tarjouksesta. Loin 28 silmukkaa 3 mm puikoille, halusin tästä tiiviin ja tuulta kestävän. Pääasian rakenne on jokseenkin yksinkertainen, neulon vaan riittävän pikän palmikkokaistaleen ja lopuksi ompelin sen päistään yhteen. Taakse jäi vähän kuprua, no nyt se näkyy selkeästi kuvissa kun on nuttura mutta ihan sama. Harkitsin silmukoinnin tai jonkun opettelua mutta tää valmistui myöhään illalla ja halusin sen seuraavana aamuna työmatkalle päähän niin päädyin sitten helppoon vaihtoehtoon :D ehkä seuraavassa jos tarvitsee.

Muutama silmukka reunasta on aina oikeaa, ekan reunimmaisen silmukan nostin nurin neulomatta ja viimeisen neuloin takareunasta oikein, niin sain siistin reunuksen. Keskellä menee kolme erillistä palmikkoa, niiden välissä on aina yksi nurja silmukka. Palmikot ovat yhteensä kuuden silmukan levyisiä, ja niissä on sama periaate kuin tavallisessa tukkaan laitettavassa letissä eli kolme kahden silmukan levyistä osiota vaihtelevat sopivasti paikkaa.

Onneksi tästä ny tuli edes suunnilleen sellainen kuin ajattelinkin. Pitää korvat lämpiminä ja on pirteen värinen, eka ajattelin tehdä valkoisen mutta onhan se vähän tylsä :D

Nyt kun katsoo tota tarkemmin, olisin ehkä voinut jättää ne yhet nurjat välisilmukat pois. Pitääpä kokeilla sitä joskus, miltä kuvio sitten näyttäisi! Tosin en varmaan tarvitse taas muita tämmöisiä, olin hirmu myöhään liikkeellä tän kanssa, kuitenkin jos toivotaan että kevät tästä lämpenee! (sais lämmetä vapuksi viimeistään. Ja sitä seuraava viikko vois kans paistaa arska jos meen Kuopioon.) En osaa päättää onks tää liian talvinen oikeesti käyttää, no jos viikon menisin tän kanssa vielä töihin. Sit loppuu harjottelu, ja mä valmstun o.o

Nyt taas elämän suuria kysymyksiä, lähenkö pyöräilemään vai juoksemaan kun tuolla on noin upee ilma! :D

Suklaahippukeksit

Mulla oli keskellä viikkoa vapaapäivä, vietin sen kyläilemällä kummieni luona. Tein viemisiksi kasan keksejä :D (kuvissa on ne jotka eivät mahtuneet laatikkoon). Mulla oli suklaata, ja ajattelin että suklaakeksit voisivat olla tosi hyviä. Ja kyllähän ne olivat!

Näin sinäkin saat yhtä nameja keksejä:

200 g voita (tai jos haluu kevytversion niin margariini varmasti käy yhtä hyvin)
1 dl sokeria
1 kananmuna
1 tl leivinjauhetta
4 dl vehnäjauhoja
1 levy eli 130 g Pandan suklaata, toki muutkin suklaat käy eikä sen määrän kanssa nyt tarvii olla ihan turhan tarkka. Enemmän on enemmän!

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri, vatkaa kananmuna sekaan, lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, sekoita haarukkavatkaimella (? en omista, vatkasin tyynesti vatkaimella :D ) nopeasti tasaiseksi. Anna vetäytyä jääkaapissa n. 30 min, muotoile pikkuleiviksi ja paista 175 °C n. 10-15 min. Perusohje on luultavasti kämppikseni keittokirjasta, mutta vähän mun omin muokkauksin.

En tiedä, mun uuni ei ehkä oo ihan tehokkain, nostin vähän lämpötilaa paiston puolivälissä kun tuntui etteivät nää kypsy ikinä! Uunissa olivat varmaan ainakin 20 min :D Tietty tein näistä silleen isoja kun en jaksanut näprätä pientä, yleensä teen ihan liian pieniä keksejä.

Kuvausrekvisiittana mun uusin muumimuki! Tilasin sen täältä. Tykkään kovasti sen väristä ja kuvioista :D En sitten tajunnut parempia kuvia ottaa..

Nyt jos neulois loppuillan. Kuulostaa ihan suunnitelmalta! Paljon on keskeneräistä, jos vaikka jotain valmistuis taas vähitellen :D

Seiskarisukat

Jee moi! Taas mulla on jotain valmista! Neuloin villasukat, nää on menossa luultavasti äitin kaverille. Luultavasti, koska yks kaveri kävi mun luona kylässä ja näki nää ja totesi että hänellekin vois neuloa villasukat :D Toiset on nyt puikoilla, saa nähdä kummista hän tykkää enempi, äitin kaverille sitten toiset :D Tässä kuvassa on varmaan parhaiten tuo violettipurppuramikälien väri oikein, noissa varjokohdissa. Hirmu hankala kuvattava.

Citymarketin mammuttimarkkinoilla oli tarjous 3 kerää seiskaveikkaa kympillä. Siellähän sitten shoppailtiin, yhteensä kuusi kerää kotiutin. Lisäksi Robin Hoodissa oli Nalle Taika -lanka myös kympillä kolme kerää, sielläkin piti käydä... Sukat neuloin varpaista aloittaen, 3,5 mm pyöröpuikolla.

Sukupolvien silmukoissa on ihan hirmu paljon kaikkia kirjoneulekaavioita. Tämän nappasin Seiskarilta seilanneet -lapasmallista. Samalla aukeamalla oli kovasti muitakin kaavioita, niitä varmaan tuun vielä hyödyntämään joskus tulevaisuudessa!

Ninjailin takaosaan levennyksiä. Siitä ei tullut ehkä mikään maailman hienoin, mutta ihan kelvollinen kuitenkin. Pääasia että pohje mahtuu. Kantapää on tavalliseen tapaan ranskalainen.

Työkaveri ihmetteli, miten mä osaan tehdä sukkia ihan tosta vaan omasta päästä sovellellen :D No, mä vaan neulon perusukkaa ja isken siihen jotain jännittävää, kuten kirjoneuletta tai raitoja tai pitsiä. Vaikeempaa mun on kirjoittaa ylös, mitä menin tekemään, vielä niin, että joku muukin tajuaa. Mulla on niistä ankkasukista ohjeentapainen kirjoiteltuna, vielä pitää iskeä siihen kuvia että muidenkin on jotain mahdollisuutta saada tolkkua. Ihan hirmu vaikeeta hommaa, nostan kyllä hattua niille jotka kirjoittelee ohjeita enemmänkin! Tosin, tuleehan siihen varmasti rutiinia mutta silti!

Neuloin toisen sukan, kun istuin junassa (jotka taas olivat kaikki myöhässä, miten se on mahdollista!! :D) pari viikkoa sitten Kuopioreissulla, toinen taas valmistui pääsiäisen aikoihin, katottiin kaverin kanssa Pottereita. Aloitettiin vikasta leffasta, kun yleensä kun kattoo niitä maratonina niin niistä vikoista ei enää vaan millään tasolla jaksa ymmärtää mitään :D Tällainen sukka valmistuu noin kolmen ja puolen Potter-elokuvan aikana. Jos on skarppina. Neuloin näidenkin jälkeen kyllä, mutta jokseenkin hitaammin :D

Ihanaa kun paistaa aurinko, kevät tulee! Se tarkoittaa myös, että mun harjoitteluni loppuu ihan kohta. Oon ihan just valmis farmaseutti, villiä! Opiskelijaelämää oon kuitenkin päässyt viettämään, kävin hämmentämässä Lahessa sitseillä :D Vappua kohti mennään, silloin koittaa viiminen harjoittelupäivä!

Yksi pieni ankka lähti leikkimään, aurinkoista tietä eteenpäin!

Siitä on ihan tosi kauan, kun bongasin jostain pikkulapsen sukat, jotka olivat ankanräpylöiden muotoiset. Sellaiset piti tehdä, mutta tarvitsin vain sopivan uhrin. Nyt pari tuttua on raskaana, joten tartuin tilaisuuteeni. Tässä siis ankkasukat vol 1! Melkein tuli kriisi, kun Novita meni ja poisti keltaisen sekä Nallesta että Seiskaveikasta. Kuitenkin mun mielestä on aika tärkeetä, että lapsen vaatteet voi tunkea helposti pesukoneeseen jos on tarvetta, niin halusin jompaakumpaa noista langoista. Onneksi Korian ABC:lla on Novitan tehtaanmyymälä, ja sieltä sitten löysin vielä keltaista seiskaveikkaa! Puikkoina oli yllättäen 3,5 mm pyöröt.

Olen eri blogeja selaillessani ymmärtänyt, että Junasukan varsi on paras pysymään pienessä jalassa. Siispä soveltelin tähän samantyyppistä ratkaisua varteen, joustinneuletta, pari nurjaa pari oikeaa ja pari nurjaa kerrosta ja taas joustinta. Luulisin, että toimii ihan hyvin. Käyttökokemusta näistä saadaan vasta joskus kesällä kun beibit tulee maailmaan :D En vaan malta olla esittelemättä näitä jo nyt.

En yhtään osaa hahmottaa, minkä kokoinen on vastasyntyneen jalka. Sehän kuitenkin kasvaa siitä niin ei se ole varmaan niin tarkkaa :D Sukan koosta saa ehkä käsityksen, kaikkihan tietää kuitenkin minkä kokoinen lehti Akkari on. Kuvausrekvisiittana lehtiä jostain 70-luvulta. Musta on muuten jännä miten Mummo Ankka saa räpylänsä survottua korkokenkiin, kun ainakin Akun jalat näyttävät jokseenkin isoilta! Pääsiäisaiheiset kannet muuten kummassakin. Asiasta kukkaruukkuun, laitoin pääsiäisruohon kasvamaan. Katotaan jos se sieltä heräis henkiin!

Ajattelin olla ihan hirmusen hurja, ja kirjoitella ehkä ohjetta näihin. Kun tosiaan on tämä mistä sain inspiraationi, mutta se on ihan erilaiselle langalle ja jos oikein ymmärsin niin kärjestä aloittaen. En jaksanut yrittää tulkita tuota ohjetta sen kummemmin vaan säveltelin omiani, ja kirjoitin aika tarkkaan ylös mitä tein jotta saan tehtyä vielä ainakin toisen samanlaisen parin. Mun ravelrymuistiinpanoista vaan tuskin kovin moni saa selvää :D

Kantapää on ihan tavallinen vahvistettu. Kantapään jälkeen tein muutaman kavennuskerroksen. Jalkaterän muoto on tehty lisäämällä ja kaventamalla silmukoita. Alkuun oli 30 silmukkaa. Joka toisella kerroksella tein lisäyksiä ja kavennuksia, joka toisen neuloin sileää. Kaksi kertaa tein näitä lisäyskavennuskerroksia, ja joka kolmas tällainen kerros sisälsi pelkästään lisäyksiä. Näin sain jalkaterän levenemään tosi kätevästi.

Kärjen sain umpeen jännällä tekniikalla, joka löytyy Ullasta. Itse tein niin, että otin silmukat samalle puikolle, neuloin ne oikein yhteen, toistin tämän, ja neuloin nämä uudet muodostuneet silmukat vielä takareunastaan yhteen. Eli vähän kuin päättelisin joustavasti jotain huivinreunaa, tietty sillä erotuksella että ensin ne alkuperäissilmukat neulotaan yhteen. Tuskin mun selityksestä ymmärtää mitään, jos ei klikkaa tuota linkkiä :D

Ihan lopuksi kastelin jalkaterän, ja iskin sen nuppineuloilla kiinni muutamaan kertaan taitellun pyyhkeen päälle. Yritin mitata näistä samankokoiset, kai ne suunnilleen ovat! Oli kyllä mukava pikku väliprojekti, ja niin söpöt! :) Toivottavasti muksutkin tykkäävät :D

Jatkopalat

Tulin vaan huutelemaan, ettää täällä ollaan! Työt meinaa haitata harrastusta, ja harrastukset toisiaan :D Ja se, että kesken on hiukan isompi juttu, niin miään ei oikein edes valmistu. Nää kuitenkin kiilasivat villapaidantekeleen ohi, kun oli tarkoitus saada nää jo viime viikonloppuna menemään veljelle. Kyseessähän ovat siis sukat, jotka neuloin hänelle joululahjaksi. Varsi vaan oli kuulema liian lyhyt, se ei yltänyt housunlahkeiden päälle. No, nyt yltää tosi upeiden jatkopalasten ansiosta! Mustan sain kulutettua ihan kaiken, tää kerämytty vaan löytyi jostain :D Vähän hassulta noi kyllä näyttää mutta toivon että kelpaavat.

Joo, palaillaan taas kuhan jotain oikeeta asiaa taas ilmenee! Ens kerralla aion kyllä taas panostaa kuviin enemmän kuin kännykkä- tai tablettiräpsyn verran.

Moni kakku päältä kaunis

...tää ei todellakaan kuulu siihen kategoriaan :D Mulla oli synttärit tässä joku aikaa sitten, ja nyt ehdittiin juhlistaa ikääntymistäni yhden kaverin kanssa, leivottiin kakku. Tässä meni suunnilleen kaikki pieleen mutta silti tuli ihan tosi hyvää :D Jäljiteltiin kakkua, jonka Harry Potter sai Hagridilta silloin kun sai tietää olevansa velho. Ainakin kotikutoisuus ja rumuus ja kirjoitusvihreet saatiin tehtyä hyvin! :D

Kakussa on normi sokerikakkupohja joka ei ihan halunnut irrota vuoasta, välissä vatkattua kermaa ja vaniljatuorejuustoa ja paljon banaaniviipaleita ja päällä valkosuklaakuorrute (n. puoli desiä kuohukermaa lämmitetään mutta ei keitetä kattilassa ja sekaan heitetään levy Pandan valkosuklaata) joka paloi pohjaan kun ruvettiinkin tietty ihmettelemään täytettä. Yritettiin kirjoitta kaikkea jännää valkosuklaalla, johon oli sotkettu elintarvikeväriä mutta sille kävi hassusti, se silleen paksuuntui jäykäksi töhnäksi, note to self, älä sotke valkosuklaaseen enää nestemäistä elintarvikeväriä, tää on tosin todettu jo aiemminki. Löydettiin onneksi piparikoristetöhnää niin saatiin tekstit kohilleen. Mun synttäreiden lisäksi juhlistettiin muuten myös Kalkaroksen näyttelijän ja Ronin synttäreitä, siitä K ja R. Eka meinattiin värjätä toi kuorrute vihreäksi mutta se unohtui :D Reunoille kuorrutetta ei riittänytkään vaikka niin kuvittelin. Oli se riittävän makeeta noinkin, tosi hyvää sit loppupeleissä :D Ja kuorrute ei maistunut mutenkään pohjaanpalaneelta ja leikkaantuikin tosi nätisti!

Ja kaiken lisäks tää kakun leipominen oli hyvin hauskaa, no mitä muuta voi olettaa kun sit lopputulos näyttää tältä :D Onneks oltiin truu urheilijoita ja käytii salilla ja uimassa ennen ku tehtiin tää :D