torstai 25. joulukuuta 2014

Raitahuivi

Joululahjaneuleita, tästä se lähtee, ihan hirmunen kasa tuli neulottua ja kaiken aion täällä esitellä! Syyskuun lopulla aloitin tämän raitahuivin neulomisen, olin kotikotona käymässä ja bongasin pussillisen alelankaa jota äiti oli ostanut, Novitan Woolia ja Kotikulta villaista. Niistä sitten pistelin menemään äitille joululahjahuivin.
Mallina oli Raitahullaannus. Tosi ovela malli, ärsytti vaan se silmukoiden luonti :D mulla ei sattunut olemaan mitään isompaa virkkuukoukkua kun inspiraatio tosiaan iski kotikotona, joten päätin sitten ihan oman mielenterveyteni vuoksi luoda silmukat normaalilla tavalla. Paljonhan niitä sitten tuli. Mulla ei myöskään tietty ollut kunnon puikkoja mukana, mutta onneksi löytyi edes jotkut 4,5 pyöröpuikot :D Tuli kyllä taas todettua, että ne Knit Prot on vaan oikeesti ihan parhaat. Lyhennetyt kerroset muodostavat tuon raidoiuksen, jännempi kun ne tulevat silleen vähän vinossa.
Huivista tuli melko pitkä, mutta kapea. Enkä edes pingottanut tätä, vaikka vähän harkitsinkin! Ehkä olisi jotain reunakupruja vähentänyt, mutta antaahan olla. Sitä paitsi tää on enemmän sellainen solmuun kaulalle -huivi, eli pikku kuprut ei näy minnekään. Hirmusta selittelyä, jos äiti haluut että pingotan ni voi sen sit...:D
Ei ollut tosiaan mitenkään erityisen vaikea neulottava, pelkkää ainaoikeaa ja tietty niitä lyhennettyjä kerroksia sinne väliin. Loppua kohden vaan silmukkamäärät lisääntyivät aika huikeasti, niin mulla yleensä käy kaikkien huivien kanssa :D
Neulominen tosiaan aloitettiin käytännössä toisesta nurkasta, ja ne ekat kerrokset olivat hyvin lyhyitä.
Tässä kuvassa näkyät nuo värit oikeastaan parhaiten, aika kirkkaathan ne ovat! Myös oikean ja nurjan puolen erottaa toisistaan, tosin tän kun kietaisee kaulaan niin sieltä voi näkyä mitä vaan.
Äiti tuntui tykkäävän, jes! Ja oli tosi terapeuttista neuloa jotain ihan tosi yksinkertaista. Nyt mulla onkin puikoilla taas pitsihuivi, vihjasin joulupukin pikku apurille automatkalla, kun pysähdyttiin Jari-Pekassa, ja käytiin Riikkapiikassa, että tommonen ohuen ohut huivilanka olis kiva! Semmoinen samaa turkoosia kuin tuossa äitin huivissa. Sitä kun jäi yli, ja neuloin siitä ja harmaasta Nallesta itselleni pipoa. Siitä piti tulla kiva, iskin siihen pöllön tästä sukkamallista, mutta se olikin ihan liian iso pikkupöllö ja ei se edes erottunut ja njäääh joten purin koko viritelmän, äitiä järkytin hih :D Muttakun miksi neuloa joku melkein-hyvä kun voi vähällä vaivalla purkaa ja neuloa just hyvän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista, ne piristää aina :)
Sanavahvistus käytössä, kun en jaksanut roskaposteja...